Olli-Pekka Mäkinen

Kaikkialla Suomessa riehunut ”lämmintauti” saavutti vuonna 1866 Söörmarkun kylän. Se surmasi ensin Tobiaksen äidin ja sitten isän. Kuusivuotias poika päätteli, ettei häntäkään enää tarvita. Tobias myytiin huutolaiseksi, hänen piti tehdä työtä aamusta iltaan ja lisäksi valvoa öisin isännän pelikaverina. Isäntä kasvatti selkäsaunoilla, muu talon väki ei huutolaispojasta piitannut. Vain pikkupiika Sofia välitti ja yritti huolehtia. Tobias pohti taloissa vaeltavia kerjäläisiä katsellessaan, minkälaista voisi toisenlainen elämä olla. Hän päätti paeta. Alkoi vuosien seikkailu metsissä, torpissa paimenena ja meren rannalla kotia ikävöiden. Tobiaksen tavoitteena oli käydä rippikoulu ja päästä täysivaltaiseksi rengiksi, mutta sekään ei onnistunut niin helposti kuin hän kuvitteli. Olli-Pekka Mäkisen romaani on kertomus elämän voimasta ja toivosta häpeän ja pelon varjossa. Kirja kuvaa pienen pojan selviämis- ja kasvutarinaa, sekä tavallisen kansan elämää Pohjois-Satakunnan rannikolla suurten nälkävuosien aikaan ja niiden jälkeisinä vuosina.

Tampere oli keskeinen Suomi-gospelin liikkeellepanija. Olli-Pekka Mäkinen ja Hannu Virtanen nostavat valokeilaan vähemmän tutkitun Manse-gospelin varhaishistorian. Tarina alkaa 1960-luvun puolivälistä, jolloin rock oli jo rantautunut Suomeen, nuoriso kapinoi rukouslauantain huvikieltoa vastaan ja sähkökitara löysi tiensä kirkkoon. Kirja kertoo• miten kehitys Tampereella kuohuvina vuosina tapahtui• ketkä olivat keskeisiä vaikuttajia ja miten yhtyeet syntyivät• millaista musiikkia syntyi aikana, jolloin marssittiin rauhan puolesta, keskusteltiin vallankumouksen teologiasta ja vastustettiin rotusortoa• mikä oli kirkon rooli Manse-gospelin kehityksessäMonia raja-aitoja kaadettiin, samat bändit ja nuoret muusikot soittivat yhtä hyvin kirkossa kuin tanssilavalla ja teatterissa. Tamperelainen gospel on osa Manse-rockin historiaa. Kirjan liitteenä oleva CD-levy sekä aiheeseen liittyvät digiäänitteet ja youtube-videot dokumentoivat tuon rosoisen ajan lauluja ja henkeä.

Hyvelän kylässä Porin esikaupunkialueella lapsilla oli 1950-luvulla tilaa seikkailla ja ilmaa hengittää. Isät ahkeroivat palkkatyössä ja pelloilla, äidit hoitivat kodin, lapset, puutarhan ja eläimet. Lapset leikkivät pihoilla, kylällä ja metsässä. He näkivät, mistä maito tulee ja miten perunat kasvavat. Olli-Pekka Mäkinen tarinoi lapsuutensa ihmisistä ja maisemista leppoisasti ja hyväntahtoisesti. Porilainen puhe sujuu elävällä murteella.