Olli-Pekka Tuomisalo

Suomessa esitetyn ja suomalaisten soittajien esittämän klassisen orkesterimusiikin historia on paljon vanhempi kuin vaikkapa suomalaisuuden perikuvana pidetyn Sibeliuksen tuotanto. Traditio syntyi jo Ruotsin vallan aikana ja jatkui vireänä autonomian aikana – Suomen kulloistakin asemaa naapureihinsa nähden uhmaten. Sinfonioita ja kamarimusiikkia soitettiin Turun ja Helsingin lisäksi paljon muuallakin.

1700-luvulla yleistynyt klarinetti ja 1840-luvulla keksitty saksofoni ovat nykyisistä puupuhaltimista monikäyttöisimmät: soitettavaa ja soittajia riittää niin kaikissa musiikinlajeissa klassisesta jazziin ja soittokunnista tanssiorkestereihin. Kummankin soittimen nykyinen vahva asema lähes kaikissa musiikinlajeissa on niin itsestään selvä, että harva tulee miettineeksi, millaisen esityön saavutettu asema on vaatinut. Tämän työn varhaisimpia tekijöitä tietää vielä harvempi edes nimeltä. Ja silloinkin, kun joku näistä klarinetin ja saksofonin tienraivaajista on nimeltä tuttu, hänenkin musisoinnistaan on säilyneitä dokumentteja harvassa. Klarinetisti ja saksofonisti, musiikintutkija Olli-Pekka Tuomisalo (s. 1970) on tehnyt uraauurtavaa työtä selvittäessään tuttujen soittimiensa varhaisten ja myöhäisempien mestareiden elämänvaiheita ja heidän panostaan aikansa musiikkiin.