Onneli Sieppi

Rávdná ja Jovnna vuolgiba geasi maŋimuš fanastuvrii ovttas ealliustibiiguin Riebuin ja Snáhppásiin. Čáppa čakčabeaivi nuppástuvva vilda fearánin, go rávdnji doalvu fatnasa fárustis. Nagoditgo ustibaččat suhkat gáddái - ja mii mátkki alde vel dáhpáhuvvá? Liekkus ja gelddolaš girji muitala olbmo veadjimis. Juohkehaččas mis lea iežamet fanas, mii suvdá eallima báruid siste. Muhtumin dat sáhttá dievvagoahtit fuomáškeahttá hušain, dovdduiguin dahje váibasiiguin. Muitalus sáhttá addit mánnái ja rávisolbmui oktasaš sániid dasa, mo hállat veadjimis ja veajuiduvvamis - dat hástá bisánit ja bivdit veahki ovdalgo siskkáldas fanas dievvá.

Lämmin ja jännittävä tarina kertoo myös ihmisen sisäisestä jaksamisesta. Jokaisella meistä on oma veneensä, joka kantaa elämän kuohujen keskellä. Joskus se voi täyttyä huomaamatta kiireestä, tunteista tai väsymyksestä. Kertomus voi antaa lapsille ja aikuisille yhteisen kielen puhua jaksamisesta ja palautumisesta - ja rohkaisee pysähtymään ja pyytämään apua ennen kuin oma vene on liian täynnä.