Osmo Leivo

Koiralle koti -kirja kertoo koirasta, tytöstä ja pojasta. Tyttö ja poika rakastuivat. He löysivät kodin hissittömän talon neljännestä kerroksesta. Heille syntyi pieni vauva. Tytöllä oli pieni koira. Poika oli allerginen koiralle. Koiralle piti löytää uusi koti. Kaksivuotias Chihuahua-tyttö nimeltään Luci sai uuden kodin eläkeläispariskunnan luota, jolla ei ole koskaan ollut koiraa. Heillä oli aluksi molemminpuolisia sopeutumisvaikeuksia ja tottumista pieneen perheenjäseneensä ja koirakielteiseen yhteiskuntaan. Mutta nyt pieni eläin on heidän parhain ystävänsä.

Tarina kertoo Nikistä, ihan tavallisesta koirasta. Nikin perheeseen kuuluu Niina-niminen tyttö, Niinan äiti sekä papukaija, jonka kanssa Niki ei ollut erityisemmin väleissä. Eräänä päivänä Kouluvirasto lähetti Nikin nimellä kirjeen, jossa ilmoitettiin, että viraston tietokone on merkinnyt Nikin peruskoulun ensimmäiselle luokalle, koska Niki oli täyttänyt seitsemän vuotta. Niki oli kerrassaan hämmästynyt ja niin olivat myös Niina ja Niinan äiti. Niki näki monena yönä painajaisia koulusta ja suunnitteli jo kotoa karkaamista. Lopulta hän kuitenkin sopeutui ajatukseen ja päätti aloittaa koulun luottaen siihen, että kömmähdys selviäisi viimeistään silloin, kun opettaja ja rehtori ja koululääkäri omin silmin näkevät, että hän on koira. Mutta eipä vain ilmiselvältä tuntunut erehdys niin vain sukkelaan selvinnyt. Sillä on asioita, joista pikku lipsahduksen takia alkaa kutoutua mitä hullunkurisin, kafkamaisia ja kiemuraisin tapahtumavyyhti.