Osmo Maksimainen

Kirjan teemoina ovat rikos, syyllisyys rakkaus, oikeudentunto ja omien asenteiden, arvojen ja ennakkoluulojen kohtaaminen.Sattuma järjestää nuoren, ihmissuhteissaan ongelmiin ajautuneen helsinkiläisen insinööriopiskelijan kesätyöhön samaan Itä-Suomen kuntaan, jossa hänen enonsa yli kaksikymmentä vuotta aiemmin oli tavannut kohtalonsa osin selvittämättömiksi jääneissä olosuhteissa. Oikeudentunto ajaa nuorukaista etsimään totuutta enonsa kohtalosta oman turvallisuutensa riskeeraamisen uhallakin.Kesän aikana paikallisten asukkaiden - ja erityisesti erään nuoren naisen - kanssa käydyt keskustelut saavat nuorukaisen pohdiskelemaan vanhoja arvojaan ja ennakkoluulojaan. Syksyllä Helsinkiin palaa muuttuneen, jos ei maailmankuvan, niin maankuvan omaava nuorukainen.

BveiF kertoo erään kuvitteellisen ammatillisen oppilaitoksen hallinnollisista tapahtumista yhden vuoden ajalta. Kuvaukset voisivat toki olla myös todellisia missä tahansa olemassa olevassa oppilaitoksessa, ovathan toiminnan organisointi, strategia, opettajat ja opiskelijat ongelmineen, talousarvio jne. normaalia oppilaitoksen arjen toimintaa. Työyhteisöt muodostuvat yksilöistä, joten henkilöt ja heidän keskinäiset suhteensa ovat teoksessa merkittävässä osassa. Joistakin tekstin osista voisi päätellä, että kirjoittajalla on kokemusta kuvaamistaan tapahtumista. Onko hän ymmärtänyt näkemänsä ja kuulemansa oikein vai väärin? Vai kirjoittaako hän niin kuin kirjoittaa vain tekijän vapaudella? Se jääköön lukijan ratkaistavaksi. Aiempien teostensa, Kuin hiekalle rakennettu ja Häivähdys ihmisestä, tapaan kirjoittaja viljelee tekstissä ymmärtävää ja rakentavaa huumoria.

Niin on, jos siltä näyttää, sanotaan. Mutta onko se aina niin? Näinkin voi nähdä on 39 tarinan kokoelma, jonka sisältö koostuu pääosin ajankohtaisten asioiden ja tapahtumien tarkastelusta. Mukana on myös ajattomia ihmisen maalliseen vaellukseen liittyviä pohdintoja. Kuten kirjoittajan aiemmissa teoksissa tässäkään ei tyylilajille uskollisesti vältytä liiallisten itsestäänselvyyksien, tekopyhyyden ja jälkien peittelyn ihmettelyltä. Myös lämmin, joidenkin mielestä ehkä hieman vinoileva, huumori on monissa tarinoissa vahvasti mukana, ja saattaa muutama olla kokonaisuudessaan niin sanotusti kieli poskessa kirjoitettu. Kysymystä siitä, mikä maailman menossa ei ole niin kuin näyttää, voisi meistä itse kukin pohtia kuten tässä teoksessa tapahtuu.

Kirjan alussa vanhat ystävykset tapaavat alkukesästä terassilla sattumalta toisensa. Ennemmin tai myöhemmin tällaisissa kohtaamisissa puheen aiheeksi nousevat menneet hyvät ajat, jolla yleensä tarkoitetaan yhteisiä nuoruusvuosia. Nyt toinen kyseenalaistaa tuon sanonnan kysymällä 'olivatko ne niin hyviä aikoja?' Hänellä on ehkä omasta tilanteestaan johtuen tarve muistella ja pohdiskella maallisen vaelluksensa kipupisteitä, arvoja ja muita elämäänsä vaikuttaneita tekijöitä. Kesän aikana he ehtivät yhdessä käsittelemään monia iloisia, kipeitä ja turhan usein suomalaiselle miehelle vaikeasti käsiteltäviä asioita. Vakavampien asioiden ohella he kevennykseksi osin kieli poskessa pohdiskelevat yhteiskunnan menoa, joten instituutiot ja poliitikot saavat teoksessa ansaitsemansa kohtelun. Kirjan läpikantavana teemana on nuoruuden muistoista kumpuava tummien silmien aiheuttama rakkaustarina, todellinen tai illuusio, se jääköön lukijan harkittavaksi.

Menneen talven lumia on kirjoittajan kuudes teos, jossa aktiivisesti aikamme menoa ja uutisvirtaa seuraava elämäntapaeläkeläinen edelleen kuvaa sarkasmia, ironiaa ja hieman vinoa huumoria tavoittelevalla tyylillään aikamme kummallisuuksia. Johtuneeko iästä ja hieman nostalgisesta ja melankolisesta luonteesta, että tässäkin teoksessa kirjoittajan ajatus myös säännöllisesti karkaa aiemmista teoksista tuttujen sivupersoonien, Max, Timo ja Esko, kautta menneiden aikojen tapahtumiin vuosien ja vuosikymmenten taakse. Mikä niissä on faktaa ja mikä fiktiota, sitä ei kirjoittajakaan varmuudella muista, joten se jääköön jälleen vapaasti lukijan harkittavaksi.

Sitä saa mitä pilaa, se on elämän realiteetti eikä sen ymmärtämisessä minulla ole mitään ongelmaa. Eikä menneen pitäisi tarkoittaa tulevaa, mutta turhan helposti ihminen näyttää pyrkivän toistamaan samat virheensä", mietiskelee kirjan keskeisin henkilö Teemu kertoessaan vanhoille ystävilleen omasta yrittäjyyden ja perhe-elämän yhteensovittamisesta.Yhteisen viikonlopun aikana he keskustelevat omista työn, elämän ja rakkauden iloista ja suruista tavalla, jonka soisi olevan yleisempääkin suomalaisen miesväestön keskuudessa.Niiden lisäksi he ehtivät myös, ehkä osin kieli poskessa, korjaamaan monia suuria yhteiskunnallisia epäkohtia katsomalla asioita totuttua hieman poikkeavista näkökulmista. Kirjasta löytyy mm. vastaukset kysymyksiin, kuka itse asiassa maassamme maksaa verot, miten ilmasto pelastetaan, mitä itse kukin voisi ja pitäisi tehdä terveytensä puolesta ja mikä yrittäjien rooli on maassamme.Erityisesti politiikkojen moraalikatoon ja arvoperustaan todetaan erinomaisesti sopivan kirjan nimen Kuin hiekalle rakennettu.