Ossi Kamppinen

(1872-1942) 1931 . , . , . . : , , . , . , . 1936 . 95 . , . . , . . – -, . , . , - - .

Ainutlaatuinen piirustus- ja akvarellikokoelma 1930-luvun Neuvosto-Karjalasta. Saksalainen taiteilija ja filosofi Heinrich Vogeler (1872-1942) luopui 1. maailmansodan jälkeen jugendin estetismistä, omaksui kommunistisen aatteen ja lopulta muutti Neuvostoliittoon. Venäjän vuoden 1917 vallankumous ja Neuvostoliiton koulutusjärjestelmä tuntuivat hänestä ihmiskunnan vapauttamisen valoisan tien alulta. Hän ei ollut toiveissaan yksin. Moni Euroopan kulttuuripersoona matkusti tuolloin Neuvostoliittoon opintoretkelle. Sosialismin ideat tuntuivat puhtailta, synnittömiltä ja todellisilta. Vogeler ehti kiertää monet kolkat Neuvostoliitossa: Karjalan lisäksi Moskovan alueen, Transkaukasian, Keski-Aasian ja Volgan rantaseudun. Hän kuoli vuonna 1942 nälkään ja tauteihin Kazakstanin Karagandan alueen Kornejevkan kylässä, jonne hänet oli saksalaisena karkotettu Moskovasta. Vogelerin kävi kuvaamassa Karjalaa usean kerran 1930-luvun alussa. Matkoilla hänen tukenaan oli Neuvosto-Karjalan johtaja Edvard Gylling, jonka erottamisen jälkeen Vogelerin Karjalan-matkatkin loppuivat. Taiteilija oli silloin jo yli kuudenkymmenen. Vuonna 1936 Vogelerin 132 piirustusta päätyi Karjalan valtion museoon (myöhemmin nimellä Karjalan tasavallan Kansallinen museo). Osa töistä katosi evakkovuosina tai sodan jälkeen. Nykyään museokokoelmissa on 95 piirustusta ja akvarellia. Vogeler kiersi monia Karjalan alueita ja kävi myös Murmanskin alueella. Kuvissa on sosialismia rakentavia ihmisiä, iskulauseita, huoneistojen interiöörikuvauksia, huonekaluja, tekniikkaa, työkaluja ja muuta. Osa töistä on omistettu Pohjois-Amerikan suomalaisille, jotka saapuivat Karjalaan rakentamaan sosialismia. Jokainen kuva on sivu kirjasta, jota voisi nimetä ”Haaveet ja todellisuus” tai ”Haaveilijoiden elämä ja kohtalo”. Monien elämästä tuli traagista. He joutuivat historian jauhinkivien jauhamiksi kuten itse Vogelerkin. Vogelerin työt ovat ainutlaatuinen historiallinen ja etnografinen lähde nyt jo kadonneesta ajasta ja sen ihmisistä.

Erillinen pataljoona 6, karjalainen pataljoona, taisteli talvisodassa omilla kotikonnuillaan. Taistelua voimiltaan ylivertaista vihollista vastaan käytiin kirjaimellisesti jopa omilla kotipihoilla ja -pelloilla. Pataljoonan maineikas historia kulminoituu sen Sakkolan pitäjän Keljassa 27.12.1939 menestyksellisesti suorittamaan vastahyökkäykseen ja tuosta Keljan taistelun päivästä muodostui Er. P 6:n muistopäivä. Tuona joulukuun päivänä kokoontuivat pataljoonan veteraanit säännöllisesti asevelijuhlaan tapaamaan toisiaan ja kunnioittamaan sodissa kaatuneitten aseveljiensä muistoa. Henki elää! on Er. P 6:n veteraanien asevelijuhlien historiikki joka kertoo yli vuosikymmenten kantaneesta talvisodan kokemusten lujittamasta asevelihengestä. Pataljoonan vaiheita taustoittamassa on kirjassa osuus, jossa käydään läpi pataljoonan sotatie. Kuvausta pataljoonan vaiheista syventävät veteraanien omat kertomukset talvisodan päiviltä.

"Luulen etteivät nämä brutaalit dokumentit ole menettäneet ajankohtaisuuttaan. Vaikka kommunistinen ideologia on nyt aallonpohjassa, ei suinkaan ole varmaa, että itse totalitarismin idea olisi jo peruuttamattomasti haudattu." - Timo Vihavainen, professoriKokonaisesitystä Moskovan näytösoikeudenkäyntien dokumenteista ei ole aikaisemmin julkaistu. Stalinin lavastukset on ainutlaatuinen teos historian ystäville. Stalin teloitutti salaisen poliisin NKVD:n avulla puolueen johtoon kuuluneita kilpailijoitaan kolmessa suuressa näytösoikeudenkäynnissä sekä salaisessa upseeripuhdistuksessa 1936-1938. Ne järkyttivät Neuvostoliiton lisäksi muutakin maailmaa. Kun kaikkiaan noin 60 johtoasemassa ollutta miestä sai kuolemantuomion, voitiin todeta, että Neuvostoliiton poliittinen ja sotilaallinen johto oli mullistettu äärimmäisen brutaalilla tavalla. Sadistiset NKVD-päälliköt Jagoda ja Jezov auttoivat Stalinia käynnistämään väkivaltakoneiston vuoden 1934 lopulla. Maan talous oli rappiolla, ja kansalaisissa näkyi tyytymättömyyttä. Stalin valmistutti 1936 uuden ”vapaan” perustuslain, mutta hän oli jo varautunut opposition nujertamiseen. NKVD hankki vangituilta ”trotskisteilta” tunnustukset etukäteen. ”Pääsyyllinen” Trotski oli karkotettu 1929 ulkomaille. Stalinin käsikassaroina toimivat yltiötehokkaat syyttäjä Vysinski ja ylituomari Ulrich, joita kuvasi lause ”anna minulle ihminen, niin löydän hänestä rikollisen”. Uhrit todettiin syyllisiksi maanpetokseen ja heidät teloitettiin. Salaisessa oikeudessa 1937 ammuttiin marsalkka Tuhatsevski sekä seitsemän kenraalia. Näytösoikeudenkäynneistä kirjoitettiin paljon ulkomailla ja pöytäkirjat julkaistiin venäjäksi, saksaksi ja englanniksi. Suomeksi julkaistiin vain lyhennetyt versiot Petroskoissa Punainen Karjala -lehdessä ja Tukholmassa Arbetarkulturin kirjoissa vuosina 1936-1938. Antero Uitto (s. 1944) on insinööri, tietokirjailija ja bibliofiili. Hän on toimittanut useita historiateoksia. Ossi Kamppinen on historianharrastaja, jonka teos Palkkana pelko ja kuolema - Neuvosto-Karjalan suomalaiset rakentajat (2019) sai suurta arvostusta.

Suomalaisen Neuvosto-Karjalan kultakausi päättyi synkästi.1920- ja 30-luvuilla Neuvosto-Karjalassa oli kukoistava suomalaisyhteisö. Nuori neuvostovaltio oli antanut Karjalan punaisten suomalaisten hallittavaksi ja hoidettavaksi. 1920-luvun alusta 1930-luvun loppupuolelle Neuvosto-Karjalassa asui parikymmentätuhatta suomalaista. Neuvostoliiton ensimmäinen viisivuotissuunnitelma nosti Karjalan tärkeään rooliin, kun valtio pyrki hankkimaan maan teollistamisessa kipeästi tarvittavaa ulkomaan valuuttaa. Vallalla oli eteenpäin menon, yrittämisen ja rakentamisen henki. Puun vienti veti, ja metsätöissä oli jatkuva kiire, maataloudessa suomalaisten osuustoimintatilat olivat Amerikasta tuotuine koneineen Karjalan ja koko Neuvostoliiton parhaimmistoa. Karjalassa rakennettiin tehtaita, voimalaitoksia ja asuntoja työläisille. Suomeksi julkaistiin lukuisia sanoma- ja aikakauslehtiä sekä tuhansittain kirjoja. Vapaa-ajalla seurattiin vaikkapa baseball-otteluita, ja Petroskoin ravintoloissa ja työläisten klubeilla soi jazz. Suomalaisen Neuvosto-Karjalan kukoistuskausi päättyi vuosien 1937-1938 suuren terrorin aikaan. Suomalaisten innostus vaihtui pelkoon ja kauhuun, kun Stalinin ajan Neuvostoliitto näytti todellisen karvansa. Vangitsemiset ja teloitukset veivät parhaan osan suomalaisyhteisöstä, ja tehtaat ja maatilat saivat uudet isännät. Palkkana pelko ja kuolema kertoo Neuvosto-Karjalan suomalaisen kultakauden vaiheista ja parempaa elämää etsimään lähteneistä ihmisistä ja heidän työstään: hävityn kapinan seurauksena Karjalaan asettuneista punapakolaisista, työläisten uutta isänmaata rakentamaan lähteneistä amerikansuomalaisista ja rajan yli lamakauden työttömyyttä paenneet loikkareista. Kirjan runsaasta kuvituksesta valtaosa on Suomessa aiemmin julkaisematonta.