Ossi Lappalainen

Vain tänne yltää maailma jatkaa Lappalaisen irtiottoja, jossa luovitaan aika tekijöin, murroksin, missä vuorottelevat paradoksit lyyrisin kuvin sekä punoen että miettien. Hänen haikunsa kantavat kauas aihepiiristä toiseen sisäisin kentin, otteessa joka on tiukka ja muodostaa kielikuvia sisäisessä pohdinnassa.

Lappalaisen luontosuhde vuoden kierrossa tarkkaa muutoksia luontoäidin sylissä. Tarkka havainnoitsija seuraa tämän monimuotoisuuden, kesän eloisuus puhuttaa, keväällä voi kohdata uuden heräämisen. Syksyä kohden alkaa korjuuaika ja pimenevin illoin puut pudottavat lehtiään.

Lappalainen punoo lyyrisiä kuvia aamu-usvasta illan viileyteen, synteesissä, jossa paradoksit syntyvät. Lappalainen murahtaa myötätuntoisesti niille, joiden suolet murisevat ajassa, jossa vitsaus käy viisauden edellä.