Oula Silvennoinen

Lappeen historia 1 Kauskilasta keisarin aikaan kertoo nykyisen Lappeenrannan kaupungin juurista esihistoriasta 1860-luvulle. Teoksessa käsitellään laajasti arkeologisten löytöjen ja varhaisten kirjallisten lähteiden avulla Lappeen pitäjän väestöä ja elinolosuhteita. Lisäksi teoksessa kuvataan paikallisyhteisöä ja tavallista lappeelaista osana oikeusjärjestelmää ja seurakunnan elämää.

Första världskriget tog inte slut i november 1918. I och med kollapsen av det ryska tsardömet och bolsjevikrevolutionen fortsatte krigandet i östra Europa under flera år. Revolutionära och kontrarevolutionära nationella arméer och nya nationer kämpade om spillrorna av det forna imperiet. Finska, svenska och danska frikårer tog strid för att förverkliga den nationalistiska drömmen om Storfinland. Finlands okända krig är berättelsen om året 1919 och frändefolkskrigen som utbröt för att utöka landets territorium och flytta gränserna längre österut. Det är ett våldsamt och sorgligt, nästan tragikomiskt äventyr där allt för ett ögonblick tycktes möjligt. Boken nominerades till det prestigefulla Finlandiapriset 2019. AAPO ROSELIUS har bedrivit omfattande forskning om det finska inbördeskrigets och 1920- och 1930-talets historia. OULA SILVENNOINEN är särskilt känd för sina böcker om Finlands smärtsamma episoder under andra världskriget. Författarna medverkade också i Svart gryning (Lind & Co, 2018). "En oerhört fascinerande bok" Heléne Lööw "rappt skriven, med levande skildringar och personporträtt. Väl valda citat ur böcker och brev speglar tidsandan." Folket i Bild "Författarna ger en bred bild av både konflikternas bakgrund och utveckling och de ofta skrämmande exempel på amatörmässighet och övervåld som präglade många av episoderna." Svensk Tidskrift

"Raamatus "Metsik ida" käsitletavat aega ja ruumi piiritlevad 1918. aasta jaanuarist maini peetud Soome kodusõda või vabadussõda (kansallissota), Soome vabatahtlike osavõtt Eesti vabadussõjast 1919. aastal ning vabatahtlike võitlused Ida-Karjalas 1920. aastate alguseni. Need sõjad mõjutasid Soome minevikukäsitust terve 20. sajandi ja väitlused Soome avalikkuses ei ole tänini vaibunud. Jäägriliikumisel oli neis sündmustes üks kandvamaid osi. Jäägriteks nimetati I maailmasõja ajal salaja Soomest Rootsi kaudu Saksamaale siirdunud sadu noori soomlasi, nende seas palju isamaalisi haritlasi, kes said 27. Preisi kuningliku jäägripataljonina sõjaväelise väljaõppe võitluseks Venemaa vastu ja lahinguristsed Kuramaal. Naasnud 1918. aasta algul Soome, sai neist kindral Mannerheimi juhtimisel punaste vastu võitleva Soome valgete väe eliit. Soomlasi ajendas sõtta minema hõimuaade, soov taastada omariiklus ja unistus Suur-Soome riigist. 1918. aastal ja hiljemgi liitus jäägritega hulk vabatahtlikke, paljud otse koolipingist. 1918. aastaks olid esimese ilmasõja - millest Soome küll kõrvale jäi - enneolematud inimohvrid kalestanud eurooplaste meeled ja devalveerinud inimelu väärtuse. Kodusõja vennatapu poole aastaga kaotas Soome lahingutandreil, sõjavangilaagrites ja gripiohvritena, aga ka välikohtu otsusel hukatute ja lihtsalt mõrvatutena rohkem kui protsendi rahvastikust. Julmused ja rüüstamised, tihti viinauimas, olid vabatahtlike sõjapidamise kaasaandeks ka Eestis, Ida-Karjalas ja mujalgi ning said osaks kättevõidetud vabaduse ja omariikluse kõrgest hinnast. Jäägrid ja vabatahtlikud olid Soome iseseisvuse kangelased, kellel tuli vähem kui 20 aastat hiljem uuesti sõtta minna. Teenistusse jäänud jäägriohvitserid olid Soome armees juhtivatel ametikohtadel veel 1950. ja 1960. aastatelgi. Kuid oli palju neidki, kes jäid sõjatandreile või keda liiga noorelt üleelatud sõjakoledused oma küüsist enam lahti ei lasknudki. Aapo Roselius (1975) ja Oula Silvennoinen (1970) on Soome ajaloolased, kelle raamatud käsitlevad Soome ajalugu iseseisvumisest kuni II maailmasõja lõpuni. Eesti keeles on varem ilmunud Oula Silvennoise "Salajased relvavennad: Soome ja Saksa julgeolekupolitsei koostöö 1933-1944" (Olion, 2009) ning Oula Silvennoise, Marko Tikka ja Aapo Roseliuse "Musta koidiku kuulutajad: Soome fashistide lugu" (Argo, 2017)." Toomas Hiio, ajaloolane

Första världskriget tog inte slut i november 1918. I och med kollapsen av det ryska tsardömet och bolsjevikrevolutionen fortsatte krigandet i östra Europa under flera år. Revolutionära och kontrarevolutionära nationella arméer och nya nationer kämpade om spillrorna av det forna imperiet. Finska, svenska och danska frikårer tog strid för att förverkliga den nationalistiska drömmen om Storfinland. Finlands okända krig är berättelsen om året 1919 och frändefolkskrigen som utbröt för att utöka landets territorium och flytta gränserna längre österut. Det är ett våldsamt och sorgligt, nästan tragikomiskt äventyr där allt för ett ögonblick tycktes möjligt. Boken nominerades till det prestigefulla Finlandiapriset 2019. AAPO ROSELIUS har bedrivit omfattande forskning om det finska inbördeskrigets och 1920- och 1930-talets historia. OULA SILVENNOINEN är särskilt känd för sina böcker om Finlands smärtsamma episoder under andra världskriget. Författarna medverkade också i Svart gryning (Lind & Co, 2018). "Forskarduon gör ett övertygande och stundtals chockerande intryck på läsaren. Sambandet med tidens allmänna tumult fördjupar perspektiven, och krigandets vansinne och meningslöshet porträtteras väl i tät prosa." Helsingin Sanomat "Efter den tyska kapitulationen uppstod i Östeuropa en kaotisk krigszon, där olika slags nationalister och revolutionärer, äventyrare, spioner, kriminella, prostituerade och andra liknande element agerade. Om detta har historikerna Aapo Roselius och Oula Silvennoinen skrivit en utmärkt bok "Hufvudstadsbladet

Hänen elämänsä vaikutti ennalta viitoitetulta. Vuonna 1901 Mäntässä syntynyt Ralph Erik Serlachius oli metsäteollisuussuvun vesa, G. A. Serlachius -konsernin omistaja-johtajan ja tunnetun kuvataiteiden suosijan Gösta Serlachiuksen vanhin poika. Lapsesta saakka isä valmensi poikaansa tuotantoprosessit ja markkinointitekniikat hallitsevaksi yritysjohtajaksi. Syntymässä perijäksi voidellun tie ei ollut helppo kulkea, mutta R. Erik osoitti olevansa isänsä veroinen, näkemyksellinen industrialisti, joka vei määrätietoisesti yrityksensä maailmanmarkkinoille. R. Erik Serlachiuksesta tuli Urho Kekkosen presidenttikausien poliittinen taustavaikuttaja ja vientiteollisuuden huipulla istuvan vuorineuvospiirin keskeinen, väsymättömältä tuntuva moottori. Politiikan taustavaikuttajana Serlachius ajoi asioita mieluiten metsästys- ja kalareissujen yksityisissä keskusteluissa, illallispöydissä ja kabineteissa. R. Erik Serlachiuksen elämäkerta avaa näkymän vauraan teollisuussuvun elämään, jossa aineellinen yltäkylläisyys ei kyennyt suojaamaan ihmiselämän arvaamattomuuksilta ja murhenäytelmiltä. Serlachiuksen itsevarmuutta uhoavan pinnan alla oli ristiriitojen mies, kansanomainen kosmopoliitti, sujuvasti viittä kieltä puhunut maailmankansalainen, joka kuitenkin tunsi olonsa kotoisaksi vain synnyinseudullaan Mäntässä. R. Erik Serlachius oli teollisuuspatruunoiden suvun viimeinen, joka persoonallisuutensa voimalla kykeni vielä hetken ylläpitämään jo mennyttä maailmaa. Hänen kuoltuaan kaikki tuli Mäntässä ja Suomessa muuttumaan. Mutta ei ennen.

Gösta Serlachius oli sotienvälisen ajan Suomen tärkeimpiä ja vaikutusvaltaisimpia teollisuusmiehiä. Metsäteollisuusjohtajana hän nosti G. A. Serlachius Osakeyhtiön suuryritykseksi ja kansainväliseen menestykseen. Nopealiikkeinen liikemies ei kaihtanut riskejä, ja yhtiön kiihkeinä kasvuvuosina elettiin monesti kuin veitsen terällä. Vuoden 1918 valkoisen armeijan pääintendenttinä toiminut Serlachius kohosi tärkeäksi poliittiseksi taustavaikuttajaksi 1920- ja 1930-luvun Suomessa. Kotipaikkakuntaansa Mänttää hän hallitsi yhtiönsä kautta patriarkan tavoin. Kovan teollisuusjohtajan julkisivun takaa löytyi kauneuden rakastaja ja kuvataiteiden suosija. Akseli Gallen-Kallelan, Emil Wikströmin ja Pekka Halosen kaltaiset Suomen taiteen kultakauden suurnimet kuuluivat Gösta Serlachiuksen henkilökohtaisiin ystäviin ja suosikkeihin. Keräämänsä maailmanluokan taidekokoelman säilymisestä huolehtimaan Serlachius perusti Mänttään nimeään kantavan taidesäätiön. Kokoelma on nykyään nähtävillä Serlachiuksen kodikseen rakennuttamassa Joenniemen kartanossa. Suoraviivaisen tahtoihmisen henkilökohtainen elämä oli täynnä intohimoa ja tragiikkaa. Omaa elämää varjostivat lapsen kuolema ja avioero, läheisten kohtaloissa toistuivat niin konkurssit, romahdukset, mielenterveys- kuin alkoholiongelmatkin. Filosofian tohtori ja historiantutkija Oula Silvennoinen kertoo kuinka G. A. Serlachius Osakeyhtiöstä kehittyi silti määrätietoisten uudistusten myötä vakaa ja monipuolinen puunjalostuskonserni. Ennen kaikkea Paperisydän kertoo päähenkilöstään, toimintatarmoisesta ja väkevästä persoonasta yhtiön johdossa.