Outi Lehtipuu

Uuden testamentin neljä evankeliumia ovat Raamatun keskeisintä aineistoa. Kirkkokäsikirjassa määritellään evankeliumiteksti joka sunnuntaille, ja näistä teksteistä saarnataan viikoittain kirkoissa joka puolella Suomea. Teologian tohtorit ja raamatuntutkijat Raimo Hakola ja Outi Lehtipuu ovat kirjoittaneet ajantasaisen suomalaisen kommentaariteoksen Kirkkokäsikirjan ensimmäisen vuosikerran mukaisiin evankeliumiteksteihin. Tekijät ottavat tekstien selityksissään huomioon niin uusimman tutkimuksen kuin perinteisen tulkintahistorian.

Uuden testamentin neljä evankeliumia ovat Raamatun keskeisintä aineistoa. Jokaiselle pyhäpäivälle on määritelty oma tekstinsä, josta saarnataan kirkoissa joka puolella Suomea. Suomalaiset raamatuntutkijat ovat kirjoittaneet toisen vuosikerran teksteihin ajantasaisen suomalaisen kommentaariteoksen. Teoksen myötä evankeliumitekstien kommentaarisarja valmistuu: sarjan aiemmat osat ovat Alussa oli Sana (2013) ja Maan suola (2014).

Uuden testamentin neljä evankeliumia ovat Raamatun keskeisintä aineistoa. Jokaiselle pyhäpäivälle on määritelty oma tekstinsä, josta saarnataan kirkoissa joka puolella Suomea. Tutkijat Raimo Hakola, Niko Huttunen ja Outi Lehtipuu ovat kirjoittaneet kolmannen vuosikerran teksteihin ajantasaisen suomalaisen kommentaariteoksen. Teos on samaa sarjaa kuin aiemmin ilmestynyt ensimmäisen vuosikerran tekstien kommentaari Alussa oli Sana (Kirjapaja 2013). - "Hakolan ja Lehtipuun teos on tullut huutavaan tarpeeseen. - On toivottavaa, että Hakola, Lehtipuu ja kustantaja päätyvät julkaisemaan myös toisen ja kolmannen vuosikerran evankeliumien selitykset." - Sini Hulmi, Teologinen Aikakauskirja 4/2013.

In Debates over the Resurrection of the Dead, Outi Lehtipuu highlights the striking observation that in many early texts the way that belief in resurrection is formulated is used as a sign of inclusion and exclusion, not only in relation to non-Christians but vis-à-vis other Christians. Those who teach otherwise have deviated from the truth, are not true Christians, and do the works of the devil. Using insights from the sociological study of deviance, Dr Lehtipuu demonstrates that labelling was used as a tool for marking boundaries between those who belonged and those who did not. This was extremely important in the fluid conditions where the small Christian minority groups found themselves. In a situation where there were no universally accepted structures that defined what constituted the true Christian belief, several competing interpretations and their representatives struggled for recognition of their views based on what they believed to be the apostolic tradition. The most hotly-debated aspect of resurrection was whether it would entail the body of flesh and blood or not. When resurrection would take place was closely related to this. Controversies died since the scriptural legacy was ambiguous enough to allow different hermeneutical solutions. The battle over resurrection was closely related to the question of how scriptures were to be understood as well as to what constituted the human self that would survive death. To demonstrate this a wide variety of texts are studied, from theological treatises (including relevant Nag Hammadi texts) to apocryphal acts and martyrologies. Acknowledging the complexity and diversity of the early Christian movement, this volume views early Christian discourse as part of the broader ancient discursive world where similar debates were going on among both Jews and the majority population.