Outi Tuomi-Nikula

Kalastus Pohjanmaan joissa 1800- ja 1900-luvulla valmistui 1981 silloisen Kokkolan vesipiirin toimeksiannosta. Sitä ei tuolloin julkaistu, vaan se sensuroitiin, koska tulokset eivät tukeneet ajan jokirakentamisen linjaa ja etua. Tarkastelun kohteeksi valittiin Kristiinankaupungin ja Siikajoen väliseltä rannikkoalueelta 13 Pohjanmaan jokea, jotka ovat olleet lohen, meritaimenen, vaellussiian ja nahkiaisen lisääntymisalueita. Näillä vaelluskaloilla oli vielä 1800-luvun lopulla huomattava taloudellinen merkitys rannikon asukkaiden toimeentulolle. Vuonna 1980 tämä koski enää vain nahkiaisen pyyntiä, koska muut vaelluskalat olivat vähentyneet tai hävinneet lisääntymisjoistaan ja niiden pyynti siirtynyt merelle. Teos on laatuaan ensimmäinen, jossa tutkittujen jokien kalastusta ja niiden vaelluskalatuotannon loppumista tarkastellaan kalastajan ja jokirannan asukkaan näkökulmasta pitkällä aikavälillä. Samalla se on karu kertomus siitä, miten ulkopuoliset valtaa pitävät hyödyntävät joen resursseja maksimaalisen tuoton saavuttamiseksi ottamatta huomioon jokien luontoarvoja ja rannan asukkaita. Teos palvelee etenkin kalastuksen ja jokien käytön tutkimusta, mutta tarjoaa myös ajankohtaista ja kysymyksiä herättävää luettavaa kaikille niille, joille vapaana virtaava joki maiseman elementtinä ja rannikon asukkaan elinpiirinä on arvo sinänsä. Alkuperäisen käsikirjoituksen lisäksi teos sisältää kulttuuriperinnön professori emerita Outi Tuomi-Nikulan uuden esipuheen sekä FT Timo Yrjänän katsauksen Pohjanmaan vesienkäytön ja vesistösuunnittelun historiaan ja nykytilaan.