Paavo Haavikko

Paavo Haavikon ennen julkaisematon Mannerheim-kirja. Carl Gustaf Emil Mannerheim tarjosi kirjailija Paavo Haavikolle pysyvän innoituksen lähteen. Haavikko ei yrittänyt kirjoittaa Mannerheimista romaania vaan näki marsalkan pikemminkin draaman hahmona. Mannerheimilla on keskeinen rooli Haavikon myöhäistuotantoon kuuluvissa näytelmissä Airo ja Brita ja Hitlerin sateenvarjo. Vuodesta 1984 alkaen aina viimeisiin vuosiinsa saakka Haavikko suunnitteli Mannerheimista elokuvaa tai televisiosarjaa. Suunnitteluun osallistuivat Jörn Donner, Anssi Mänttäri sekä Reima Kekäläinen TV 2:n edustajana. Hankkeet kuitenkin kaatuivat kerran toisensa jälkeen rahoitusvaikeuksiin. Suuri marsalkka on näistä kuvauksista laajin, kuusiosaisen televisiosarjan käsikirjoitus, joka valmistui vuonna 1991 ja on säilynyt kokonaisuudessaan. Mannerheimin uran vaiheet, haasteet ja ratkaisut tulevat kuvatuiksi tiiviinä vuoropuheluina, kirjesitaatteina tai taannehtivia muistikuvia tilittävinä monologeina. Niistä syntyy vaikuttava mosaiikki, yhtä aikaa kirkas ja arvoituksellinen. Paavo Haavikko (1931-2008) oli kotimaisen kirjallisuuden merkittävimpiä modernisteja. Teoksen on toimittanut kirjailija, suomentaja ja toimittaja Martti Anhava. Hänen kirjoittamansa Paavo Haavikon elämäkerta Niin katosi voitto maailmasta ilmestyi syyskuussa 2021.

Paavo Haavikko on (1931-2008) merkittävin ja kansainvälisesti tunnetuin nykyrunoilijamme. Hänet palkittiin muun muassa kansainvälisellä Neustadtpalkinnolla. Kootut runot kokoaa vihdoinkin samaan niteeseen kaikki Haavikon julkaistut runot alkaen debyyttikokoelmasta Tiet etäisyyksiin, myös ne jotka hän julkaisi vain muutaman sadan kappaleen painoksena ja jakoi vain lähipiirilleen. Mukana on myös Haavikon jäämistöstä löytyneitä ennen julkaisemattomia runoja. Koottujen runojen julkaisu - sekä niihin sisältyvien ennen julkaisemattomien runojen julkaisu - on kansainvälisestikin merkittävä tapahtuma.

"Tahtsin kirjutada nii, et asjad saaksid selgeks, asjade suhted näidatud ja ühetähenduslikud, avatud, näha kellele tahes. Raskelt ei tasu kirjutada, selgelt peab saama." Paavo Haavikko

Päämaja - Suomen hovi on akateemikko Paavo Haavikon kärkevä tulkinta Suomen sotavuosista 1939-1945, niiden aikana tehdyistä valinnoista ja Suomen suhteista Saksaan, Neuvostoliittoon ja länsivaltoihin. Nimensä mukaisesti kirja kuvaa C. G. E. Mannerheimin Mikkelissä sijainneen esikunnan toimintaa. Siinä esitellään paitsi esikunnan arkea ja monenkirjavien henkilöiden keskinäisiä suhteita myös päämajan vaikeita suhteita Helsinkiin. Keskeiseksi nousee Haavikon näkemys Mannerheimista erinomaisena poliitikkona ja diplomaattina, joka ”ei pelännyt olla yksin oikeassa”. Päämaja - Suomen hovi on ilmestynyt alun perin vuonna 1999, ja se on käännetty viroksi vuonna 2021. Kotimaisen kirjallisuuden merkittävimpiin modernisteihin lukeutuva Paavo Haavikko (1931-2008) ammensi marsalkka Mannerheimista innoitusta useisiin teoksiinsa. Vuonna 2022 julkaistiin ensi kertaa Haavikon laajin Mannerheimia käsittelevä kaunokirjallinen kuvaus Suuri marsalkka.

Sylvi Kekkonen oli omana aikanaan merkillinen nainen jolla oli kammarinsa niin kuin kirjoittavalla naisella pitää ja tulee olla. Sylvi Kekkonen (1900-1974) oli itsenäinen nainen suuren valtiomiehen vierellä. Valtakunnan ykkösrouvanakin hän onnistui säilyttämään yksilöllisen elämänsä ja asemansa Tamminiemen tiukkana emäntänä. Sylvi Kekkosen muotokuva sisältää neljä Marja-Liisa Vartion ja Paavo Haavikon kirjoitusta presidentin puolisosta, joka kirjoitti, piti kirjallista salonkia ja oli jossain mielessä kuin varhainen feministi, sitä itse sanomatta. Kirjoitusten taustalla on kahden naisen, kahden kirjailijan - Marja-Liisa Vartion ja Sylvi Kekkosen - ystävyys. Kirja on julkaistu alun perin vuonna 2000. Marja-Liisa Vartio (1924-1966) ja Paavo Haavikko (1931-2008) olivat kotimaisen kirjallisuuden merkittävimpiä modernisteja.

Aforistiikka on kirjallisuudenlajeista vaativimpia, mutta parhaimmillaan myös antoisimpia. Eikä Suomessa juuri kukaan ole päässyt aforistikkona yhtä korkealle tasolle kuin Paavo Haavikko. Hänen sanataiteessaan lyriikka ja aforismit käyvätkin usein miltei erottamattomasti käsi kädessä. Jaakko Anhavan toimittama On hyvä elää ja palella -aforismikokoelma täydentää komeasti Paavo Haavikon vuonna 2014 ilmestynyttä Kootut runot -teosta.

Runoilijat Paavo Haavikko (1931-2008) ja Lassi Nummi (1928-2012) olivat hyvät ystävät. He olivat tyyliltään hyvin erilaisia, mutta heidän sielunmaisemiaan yhdisti esimerkiksi puiden ja metsän teema. Iris Ensemblen Puut tummentuvat -äänikirjan ytimenä ovat Haavikon ja Nummen luontoaiheinen lyriikka sekä Kai Olanderin herkät ja voimakkaat uudet sävellykset. Levyllä esitetyt Haavikon runot ovat ennen julkaisemattomia. Nummen runot ovat teoksista Heti, melkein heti (Otava 1980) sekä Matkalla niityn yli (Otava 1986). Puut tummentuvat jatkaa Iris Ensemblen kiitettyjen monitaideteosten sarjaa.

Vuonna 1982 ilmestynyt Rauta-aika modernisoi Kalevalan, riisui siitä myytit. Haavikon Kalevala-tulkinta ei ole sankarieepos, sen mennyt ei ole kansallisromanttisesti väritettyä harmonian aikaa. Haavikon sampo ei tuo onnea, se lyö oikean näköistä väärää rahaa, se on riiston väline.

Paavo Haavikon esikoiskokoelma vuonna 1951 sai osakseen varauksettoman tunnustuksen. Sen ilmaisu oli modernia ja myös selvästi persoonallista. Suomalaisen modernismin keskeinen teos ilmestyy nyt vihdoin uusintapainoksena.

Akateemikko Paavo Haavikon poliittinen romaani, joka sivuaa Suomen sodanjälkeisiä tapahtumia. Mustat kantarellit kirjassa käsitellään kahden pariskunnan elämää omana aikanaan. Toinen pariskunta elää sodanjälkeisessä Suomessa ja ns. Vaaran vuosia. Oikeistolaisen tohtoripariskunnan kautta käsitellään sodanaikaisen propagandakoneiston lakkaamista ja muuttumista näkymättömäksi sen jatkaessa toimintaansa kirjoittaen nyt historiaa ja propagandaa sodanjälkeisen valtakoneiston tarpeisiin.. Nykyaikaa ja Suomessa käytävää taistelua Nato-asiassa Haavikko kuvaa toisen pariskunnan kautta. Ulkomainen sotilashenkilö seurustelee vaimon kanssa. Suomessa on vallalla vaikenemisen aika, Natosta ja siihen liittymisestä ei puhuta suoraan ja paperille ei merkitä kaikkea, mikä myöhemmin pitäisi ehkä tuhota. Avioliitto ja Suomen Natoon liittyminen kiertyvät yhteen tässä merkittävässä puheenvuorossa, jonka akateemikko Haavikko käyttää ajankohtaisessa Nato-keskustelussa. Tämä romaani tulee herättämään ilmestyessään huomiota suorapuheisuudellaan ja ajankohtaisuudellaan.