Paavo Niskasaari

Näin alkaa taiteilija Paavo Niskasaaren uusi upea Jepulis-kirja:Ada ja Edvin kuuntelivat tarkasti. Ketään ei ollut aikonut tulla käymään, ei ainakaan heidän tietojen mukaan. Kuului ääntä, kuin joku tepastelisi kuistilla, ja sitten selviä askeleita. Ovikello soi.- Siellä on joku! Katsoisitko Ada, kuka siellä on? Ovihan on auki, mutta miksei ketään tule sisään? Edvin huudahti.- No, minä menen. Ada käveli ulko-ovelle ja kurkisti ulos. Katseli ihmeissään joka suuntaan. Ketään ei näkynyt, ja sitten hän huomasi naapurin Otto-koiran. Se istui portailla, heilutti häntäänsä tutusti ja katseli lammasaitausta kohden.

Suuren suomalaisen sisämaajärven ranta-alueilla toiminta vilkastui, kun kesävieraat saapuivat lomilleen rannan taloihin ja mökkeihin. Tosin ympäri vuoden asui kylällä virkeitä ja toimeliaita ihmisiä. Tomeran ja Uuteloiden asukkaiden mielestä tärkein kylän tavoista toimia oli motto - naapuri naapuria auttaa. Varttuneiden määrä oli lisääntynyt vuosi vuodelta ja se oli lisännyt myös avun tarvetta. Tomeran talon Jepulis ja Tenka-mummo olivat kylän "suola" monine tempauksineen. Näin oli yhteenkuuluvaisuus lisääntynyt. Lapset, nuoret, aikuiset ja varttuneet tunsivat kuuluvansa tähän kyläyhteisöön. Paavo Niskasaaren esikoisteoksessa Värit villiintyvät tuodaan esille ihmissuhteiden merkitys kuten myös toisessa kirjassa Jepulis pakertaa ja mummo ahertaa. "Meissä kaikissa on arvokkaita asioita, kun tuomme niitä esille siten kuin Luoja on tarkoittanut. Ponnistamme maaperästä joka antaa voimia ottaa vastaan myönteisiä ja kielteisiä asioita. Käsien taitajia on pidetty arvossaan: suutareita, veneentekijöitä, hevosmiehiä jne. Tänään saamme henkistä voimaa taiteilijoilta, maalareilta, kirjailijoilta, runoilijoilta, muusikoilta.

"Olipa kerran taiteilija, jolla oli tietenkin väripaletti. Eräänä päivänä lokeroissaan olevat värit suorastaan kyllästyivät, kun he joutuivat olemaan koko ajan paikoillaan. Yhteistuumin he päättivät loikata pois paletilta ja katsella vähän maailmaa. Näin he tekivät ja kirmasivat ripeästi juoksuun. Taiteilija Santtu oli aivan ymmällään. Silmät pyöreänä hän katseli juoksevien värien perään." Tämän kirjan saduissa tulee vahvasti esille erilaisuus, se kuinka ihminen tarvitsee elämässään ihmisen rinnalleen. Näin ihmissuhteitten arvo kasvaa, kun väet, värit ja kansat sekoittuvat. Ihmisen luoja on antanut meille avut toistemme arvostamiseen. Olen taiteilija, maalaan tauluja, kirjoitan runoja ja suoraa tekstiä. Hyvän kasvualustan sain pienehkössä kylässä, Iijoen varrella, vaarojen, metsien, soiden ja vesien äärellä. Ympäristön rikkaus ja ihmisten suhde toisiinsa kasvatti vahvoja ihmisiä, turvanaan luottamus Luojaan ja ihmiseen.