Niin on tämäkin soppa saatu kokoon keitetyksi. Paljon on taas särkyneitä unelmia kaivettu jostain, Sairaankipeän, rikkonaisen elämän sirpaleista kyhätty mosaiikki, palat sekaisin ja kuitenkinjokin punainen lanka tässäkin kynäelmässä on. Sieltä lapsellisen ensirakkauden odotuksesta, elämän sotkuisaan vyyhteenToivon ja epätoivon tuskaisasta taistelusta onnen kentälläja jotenkin se valo pilkistää synkkyyden keskeltä... Demonit jääkööt kauas taakse.
