Pieni runomulle puno,vaikkapa rakkaudesta. Kaunokielin mulle sano:”Olet minulle rakas.” Muuta en ma anoenkä muuta tahdo,kunhan et vedäsanojasi takas'.
Kirjailija
Päivi Suovesi
Kirjat ja teokset yhdessä paikassa: 11 kirjaa, julkaisuja vuosilta 2017–2022, suosituimpiin kuuluu Keltaliljat. Vertaile teosten hintoja ja tarkista saatavuus suomalaisista kirjakaupoista.
11 kirjaa
Kirjojen julkaisuvuodet: 2017–2022.
Lumihiutale pehmeälaskeutui. Silmäripsilleni hempeäasettui. Hiutale lumenystävä hentoinenminulle antoi hetken. Ennen kuin hiipuentoivo sulaenripsiini jätti kyynelen,vesihelmen pienoisen.
Kukka valkeakevääseen avautuu. Hunnussaanunelmoi kirsikkapuu. Lämmin rinne,valkeitten kukkasten meriminut kutsui sinne,hiljaiseksi veti. Ei ollut kauneutensa harha. Hurmasi minut kirsikkatarha.
Elämä onveteen piirretty viiva. Vakaudessaan häilyväinen. Ei tarvita myrskyäei voimallista aallokkoa. Yksi tuulen henkäysyksi laineen keinahduseikä veteen piirrettyäviivaa enää ole.
Hämäräinen tiehämäräiselle kujalle vie. Mihin se johtaa? Mitä siellä lie? Salamyhkäisyys verhoaa. Siellä onko hämärän maa,jonne kaikki polut katoaa?
Ajatus vapaana virtaa. Astun runon siltaa. Se minut johdattaaaatosten avaruuksiinmielen syvyksiinonnen oivalluksiin. Avaa mielikuvituksensallii vapauden. Kun siellä viipyilen,muusta mitääntiedä en.
Runon ratsu vapaalaukkaa ei,vaikk' kuinka piiskaa. Ei tottele sellaista,ei käskyä minkäänlaista. Ei nöyrry eessä anelijanei kohtaamansa kulkijan. Villihevonen se onratsu rajaton. Kulkevainen omien teiden. Liikkeelle lähtee, kun haluaa. Kiinnikö antaisi itsensä ottaa,mutta keiden?
On kuu kulkenutmittaamattoman matkan. Keskiyö koittanut. Yhä kirjoitusta jatkan. Ikkunasta näen metsänkuun varjojen hiipivän. Osanen olensalamyhkäisen yön. Miten malttaa voinenkeskeyttää kirjoitustyön?
Rakasta rohkeastihimoitse kiihkeästiantaudu vilpittömästitunne palavasti. Silloin elät.
Kirjoita minulle runojoka minua ilahduttaakuin vuolas vuoripurojoka minua puhdistaa. Kirjoita minulle runojoka mieleni lukot avaajoka minut nauramaan saa. Kirjoita minulle sellainen runoäläkä herrantähden vaan sano:en osaa kirjoittaa.
Avaan taas kantesi,edessäni pöydällä olet runovihkoni. Kukkainen kahvikuppi on vierellänivirkistysjuoma pannussa tasaantuu. Mistä tänään kirjoittaisin? Kenelle kertoisin mietteeni? Sille, joka runoja rakastaa,niitä kuulla haluaa,sen kulmille kudon runoista seppeleen.