Päivi Virtanen

Rahoitusinstrumenttien kirjanpito- ja tilinpäätöskäsittely sekä verotus ovat monimutkaisia asioita. Kirja auttaa lukijaa ymmärtämään eri instrumenttien luonnetta, jonka perusteella ratkeaa sen käsittely. Tämä on tärkeää myös jo harkittaessa rahoitusinstrumenttien käyttöön ottoa. Kirja avaa rahoitusinstrumentteja siinä määrin, että on mahdollista päättää, miten niitä pitää käsitellä kirjanpidossa ja tilinpäätöksessä sekä arvioida, mitkä ovat tehtyjen päätösten verovaikutukset.

Päivi Virtanen luotsasi 1970-luvulla omanlaistaan Tuusulanjärven taiteilijayhteisöä. Liekki-kerhossa moni yksinäinen ihminen sai esittää oppimiaan ja keksimiään lauluja ja runoja, jotka Virtanen kirjasi muistiin. Hän tutustui myös kaatopaikan ihmisiin, rappioalkoholisteihin. Hän kiersi vanhainkodeissa ja sairaaloissa, mielisairaaloissakin, tapaamassa niitä, jotka kaikki olivat unohtaneet. Monet olivat tulleet Suomeen emigrantteina, vailla kunnollista suomen kielen taitoa. Heistä Virtanen on kirjoittanut pieniä muotokuvia. Yhtenä juonteena teksteissä kulkee Tuusulanjärven soutelijan ja löytöretkeilijän oma elämä, rakkaiden menetykset sekä luja yhteys luontoon ja uskontoon.

Maria-perkele on tarkkasilmäinen analyysi yhteiskunnasta, johon Maria muuttaa pakolaisena ja työskentelee piirustuksenopettajana. Vieras kaupunki näyttäytyy hänelle sumuna, joka kätkee sen yksityiskohdat ja ihmiset. Samaa sumua on myös meri, johon hän voi itse sukeltaa kalana, vapauteen ja tavoittamattomiin. Ja samalla tavoin kaupunki verhoutuu sumuun kotimaasta saapuvan laivan matkustajille. Maria ja Jan tapaavat toisensa satamassa. Maria edustaa vieraan kaupungin sumua ja Jan kotimaan kirkkautta. Selviääkö heidän lapsensa hengissä sumun kourissa? Janin laiva lähtee takaisin kotimaahan ja katoaa. Satamaviraston virkailija selittää kafkamaisesti, ettei sen nimistä maata ole olemassakaan. Päivi Virtanen, 87, on kirjoittanut romaanin 60-luvulla, mutta se on nyt vielä ajankohtaisempi kuin silloin. Kerronta on vivahteikasta ja sanavalinnat oivaltavia; kirjoittaja on kuin luonut uutta kieltä, jossa rytmi on usein tärkeämpi kuin yksittäiset sanat.