Paula Sainio

Rakastit risaisen ehjäksiompelit pukuuni punaisen sydämen.piirsit hiekkaan hymyn. Älä kastele, etten kadota,käteni vuotavat vieläSunnuntaihuone on Paula Sainion kuudes runokirja. Sen runot ja mietelmät kuvaavat ihmisen elämänkaarta lapsuudesta kohti vanhuutta. Tälle matkalle mahtuu mukaan suuri kirjo tunteita ja kokemuksia, joista tässä teoksessa nousee vahvana esiin rakkaus.

Kaamoksen alla voi aavistaa:kerran jos toisenkin koetaan kevätjää on vain järven kahvaton kansitalven liidunvalkoinen iho auringon armoille jäänyt

Paula Sainion runo- ja aforismikokoelma maalaa vaikuttavin sanoin eteemme ainutkertaisen maailmamme, ainutkertaisen elämämme. Se, mistä ei voi puhua, tulee tiettäväksi ja tunnettavaksi kirjoitetuin sanoin. Metsän kirja avautuu sinulle puu puulta, niin kuin ihminen voi lukea toista lause lauseelta, hengähtää pisteitten kohdalla kuin kivien. Tuuli luonnostelee maisemaa alituisin muutoksin. Et voi tietää mihin pilvet pysähtyvät, mihin varjo pystyttää huojuvan veistoksensa ja miten se kestää. Olet uskottu mies. Vaikka taivutkin, jää näkyviin runkosi anagrammi.