Pauli Hanhiniemi

”Mähän voisin tulla kosketinsoittajaksi?” Pauli Hanhiniemi kertoo Kolmannen naisen synnystä, alkuvaiheista ja rock elämää opettelevien nuorukaisten haahuilusta 80-luvun Alavudella ja keikkareissuilla pitkin Suomea.” Ne lähtisivät keikoille ties minne asti. Kokisivat jännittäviä ja hupaisia kommelluksia. Kertoilisivat niitä sitten ja naureskelisivat keskenään jutuille, joita ei muille kerrottaisi. Tutustuisivat tyttöihin. Iskisivät naisia. Kasvattaisivat parransängen. Ruskett... No eivät ehkä ruskettuisi, mutta heihin tarttuisi reissumiesten taikaa, elämänkokemusta ja varmuutta, josta minä olin jäämässä paitsi. Onneksi sain suuni auki ja kakaistua tiedoksi, että osasin soittaa koskettimia ja olin halukas liittymään joukkoon. Raimo kohotti kulmiaan, harkitsi hetken ja totesi, että mikäs siinä, tule vaan.” Paulin Kolmas nainen on ajankuvaa vuosilta ennen kännyköitä, internetiä ja sosiaalista mediaa. Lukijalle selviää, kuinka hilpeä hölmö löytää itsestään lauluntekijän, ja lapsuuden visiot vapaasta taiteilijuudesta alkavat käydä toteen hyvässä ja pahassa. Pauli Hanhiniemi (s. 1964) on muusikko, säveltäjä ja sanoittaja, joka tuli tunnetuksi Kolmas nainen -yhtyeen laulusolistina. Sen lisäksi hän toiminut Pauli Hanhiniemen Perunateatteri -yhtyeessä ja kansanmusiikkia soittavassa Hehkumossa.

Sata kuvaa ja kertomusta. Kulkijana, havainnoijana ja laulujensa tekijänä. Hetkiä. Tarinoita, mieleen tarttuneita tai itse koettuja. Laulujen maaperää. Miten Bolivian naiset suhtautuivat valokuvaamiseen? Miltä tuntui nähdä sodan repimä Kosovo? Muistojen kollaasissa juurevia tarinoita hetkistä ennen lauluja, joskus laulun aikana ja jälkeenkin. Mennään kyläteiltä ällistymään suuren maailman metropoleihin, keikkalavoilta ja takahuoneista hiljaisiin aamuihin vieraissa maissa. Vienan Karjalan ikimetsiin. Laulujen syntysijoille. Katsellaan kuvia lapsuudesta näihin päiviin, nippu ennen julkaisemattomiakin on piirongin laatikosta löytynyt. Kehyskertomuksia-kirjassaan Pauli avaa lukijalle sanoitustensa syntyä. Koetut hetket, ohimenneet tilanteet tai tunnelmat jalostuvat kaikkien tuntemiksi lauluiksi.

Pauli Hanhiniemi muistelee kerran elettyjä tuokioita lapsuudestaan, nuoruudestaan ja aikuisuudestaan. Kolmannesta naisesta, Perunateatteristaan ja vaikkapa Hehkumosta tuttu lauluntekijä kaihoaa elettyjä hetkiä, näkee, hyväksyy oman ja matkatovereittensa hilpeän keskenkasvuisuuden. Kerran elettyä on mainio nippu katkelmia rakastetun laulajan ja biisinikkarin matkalta. Aikalaistarinoita Suomesta ja maailmalta. Kirjaa värittää Jiri Halttusen näyttävä kuvitus. ”... Sovimme tuona harmaana lauantai-iltana, minä Lapuan Latosaaren tanssipaikan pihassa, koleassa bussissa konekopan päällä istuen ja Leena lankapuhelimessa Ähtärin mökillään, että laulaisin Leenan hautajaisissa. Hän ei kertonut sairaudestaan, mutta kärtti minulta lupausta hoitaa homma. Lupasin, mutta en koskaan lunastanut lupaustani, sillä vuosia myöhemmin sain yht'äkkiä kuulla, että Leena oli kuollut ja hautajaiset jo pidetty. Löysin aikanaan Leenan haudan kauniisti männyn katveesta Alavuden hautausmaalla. Olin jo iso poika ja aloin ymmärtää, elämän jatkossa olevan paljolti luopumista...”

Pitkän linjan sanataiteilijan esikoisromaani. Minna, Jykä (nimi muutettu) ja Jani laativat pomminvarman suunnitelman päästäkseen osallisiksi Tuurin kauppakeskittymän kassavirroista. Aivan lain kirjaimen mukaan ei toimita, homma vaatii fyysisiä myönnytyksiä eikä kuolemaltakaan vältytä. Nämä kuitenkin ovat pikkujuttuja, kun tavoite on tuoda kemiallista helpotusta työn orjuuttamien eteläpohjalaisyrittäjien iltoihin. Pauli Hanhiniemi kirjoittaa kipinöivin sormin ja syvästi myötäeläen tarinan, joka vie meidät eteläpohjalaisten ja andalusialaisten lisäksi nuorten aikuisten pakahtuviin sielunmaisemiin. Kokenut kosmopoliitti ja seikkailija tarjoilee lukijalle maailmankirjallisuuden suuriin nimiin tai vaikkapa postuumisti viriiliksi veijariksi osoittautuneen Kalle Päätalon teoksiin verrattavissa olevaa, selkokielistä tajunnanvirtaa. Kaukopuhelu on näennäisestä kepeydestään huolimatta - tai ehkä juuri siksi - kiehtova matka suurten kysymysten ääreen. Elämä ja kuolema. Onni, sitoutuminen, toveruus, autoilu ja rakkaus. Mitäs hiton sanoja ne nämä oikein ovat? Pauli Hanhiniemi (s. 1964) on sanoittaja, säveltäjä ja muusikko, joka tuli tunnetuksi vuonna 1986 aloittaneen Kolmas Nainen -yhtyeen laulusolistina. Hän on toiminut myös Pauli Hanhiniemen Perunateatteri -yhtyeessä ja kansanmusiikkia soittavassa Hehkumossa. Hanhiniemi on tehnyt paljon sanoituksia myös muille artisteille, ja vuonna 2007 hänelle myönnettiin Juha Vainio -palkinto työstään muusikkona ja lauluntekijänä. Kaukopuhelu on Pauli Hanhiniemen ensimmäinen romaani. Aikaisemmin häneltä on ilmestynyt muistelmat Kerran elettyä (Docendo 2016).

Pauli Hanhiniemi muistelee kerran elettyjä tuokioita lapsuudestaan, nuoruudestaan ja aikuisuudestaan. Kolmannesta naisesta, Perunateatteristaan ja vaikkapa Hehkumosta tuttu lauluntekijä kaihoaa elettyjä hetkiä, näkee, hyväksyy oman ja matkatovereittensa hilpeän keskenkasvuisuuden. Kerran elettyä on mainio nippu katkelmia rakastetun laulajan ja biisinikkarin matkalta. Aikalaistarinoita Suomesta ja maailmalta. Kirjaa värittää Jiri Halttusen näyttävä kuvitus.”... Sovimme tuona harmaana lauantai-iltana, minä Lapuan Latosaaren tanssipaikan pihassa, koleassa bussissa konekopan päällä istuen ja Leena lankapuhelimessa Ähtärin mökillään, että laulaisin Leenan hautajaisissa. Hän ei kertonut sairaudestaan, mutta kärtti minulta lupausta hoitaa homma. Lupasin, mutta en koskaan lunastanut lupaustani, sillä vuosia myöhemmin sain yht'äkkiä kuulla, että Leena oli kuollut ja hautajaiset jo pidetty. Löysin aikanaan Leenan haudan kauniisti männyn katveesta Alavuden hautausmaalla. Olin jo iso poika ja aloin ymmärtää, elämän jatkossa olevan paljolti luopumista...”

Pauli Hanhiniemi muistelee kerran elettyjä tuokioita lapsuudestaan, nuoruudestaan ja aikuisuudestaan. Kolmannesta naisesta, Perunateatteristaan ja vaikkapa Hehkumosta tuttu lauluntekijä kaihoaa elettyjä hetkiä, näkee, hyväksyy oman ja matkatovereittensa hilpeän keskenkasvuisuuden. Kerran elettyä on mainio nippu katkelmia rakastetun laulajan ja biisinikkarin matkalta. Aikalaistarinoita Suomesta ja maailmalta. Kirjaa värittää Jiri Halttusen näyttävä kuvitus.”... Sovimme tuona harmaana lauantai-iltana, minä Lapuan Latosaaren tanssipaikan pihassa, koleassa bussissa konekopan päällä istuen ja Leena lankapuhelimessa Ähtärin mökillään, että laulaisin Leenan hautajaisissa. Hän ei kertonut sairaudestaan, mutta kärtti minulta lupausta hoitaa homma. Lupasin, mutta en koskaan lunastanut lupaustani, sillä vuosia myöhemmin sain yht'äkkiä kuulla, että Leena oli kuollut ja hautajaiset jo pidetty. Löysin aikanaan Leenan haudan kauniisti männyn katveesta Alavuden hautausmaalla. Olin jo iso poika ja aloin ymmärtää, elämän jatkossa olevan paljolti luopumista...”