Pauli Huuhtanen

Sanalla ”juutalaissota” tarkoitetaan aivan määrättyä kaksi vuosituhatta sitten käytyä sotaa, jossa nykyisen Israelin alueella asuneet juutalaiset pyrkivät vapautumaan miehittäjävallastaan Rooman imperiumista. Juutalaissodassa oli monta ryhmää, jotka taistelivat toisiaan vastaan ylivallasta. Vasta viime tingassa, roomalaisten ollessa jo valloittamassa Jerusalemia, ne liittyivät yhdeksi puolustusarmeijaksi, mutta se oli jo liian myöhäistä. Tämän sodan pätevin kuvaaja Flavius Josefus, joka oli läheltä seurannut kansansa taistelua ja kärsimyksiä, ei peittele omiensa virheitä ja rikkomuksia, mutta ei myöskään roomalaisten valloittajien raakuuksia, vaikka hän kirjoittikin sotahistoriansa roomalaisten puolella ja keisarin suojattina. Josefus kertoo avoimesti myös omasta värikkäästä osuudestaan sodan tapahtumiin. Temppeli liekeissä -romaani pohjautuu teologian tohtori Pauli Huuhtasen (1930-2016) suomentamaan Josefuksen historiateokseen ”Juutalaissodan historia” (WSOY 2004). Historiallista kerrontaa hän on romaanissaan täydentänyt kirjailijan vapaalla mielikuvituksella.

Juutalaiset nousivat kotimaassaan kapinaan Rooman miehitysvaltaa vastaan vuonna 66 jKr. Siitä on kirjoittanut selostuksen juutalainen historioitsija Flavius Josefus. Hän oli tämän kapinan silminnäkijänä ja aluksi myös osallisena siihen yhtenä juutalaisten päälliköistä. Sodan yksi dramaattisimmista tapahtumista oli Masadan vuorilinnoituksen kukistuminen vuonna 74 jKr. Siellä ns. tikarimiehet pitivät seitsemän kuukauden ajan sinnikkäästi puoliaan roomalaisten piiritystä vastaan. Viimein roomalaiset rakentamansa valtavan hiekkavallin avulla pääsivät tunkeutumaan linnoitukseen murrettuaan muuriin aukon. Puolustajat eivät kuitenkaan halunneet jäädä roomalaisten orjiksi vaan mieluummin päättivät itse päivänsä vähän ennen kuin roomalaiset tunkeutuivat linnoitukseen. Josefuksen kertomuksen historiallista todenperäisyyttä vahvistavat lukuisat Masadan laella tehdyt arkeologiset löydöt. Piirityksen ratkaissut hiekkavalli sekä roomalaisten leirin jäännökset ovat yhä nähtävissä. Josefuksen historiateoksen suomentaja teol.tri Pauli Huuhtanen (Juutalaissodan historia, WSOY 2004) on edellä mainittuihin historiallisiin kehyksiin sijoittanut fiktiivisen romaanin, jossa Josefuksen niukkasanaiseen kertomukseen on punottu sitä elävöittäviä aineksia. Niihin kuuluu muun muassa kahden nuoren rakkaustarina, joka piiritetyssä linnoituksessa muodostaa jyrkän kontrastin odotettavissa olevalle synkälle loppunäytökselle.

Teol.tri, dosentti, Käpylän entinen kirkkoherra Pauli Huuhtanen on kirjoittanut historiallisen romaanin nimeltä Herodes, Heroden Suuren aikakaudelta (73-4 eKr.). Romaani ilmestyy lähipäivinä. Pauli Huuhtanen on tutkinut Uuden testamentin ajan historiaa. Hän on aiemmin koonnut samojen kansien väliin juutalaissotaa koskevia tutkimustuloksia, sekä luennoinut aiheesta pääasiassa Helsingin yliopistossa. Hän on suomentanut kreikan kielestä Flavius Josefuksen juutalaissodan historian. Hänen muissa tutkimuksissaan kuvataan Palestiinan poliittista tilannetta Uuden Testamentin aikana, Jeesuksen ajan juutalaisia uskonnollisia ja poliittisia ryhmiä, sekä Uuden Testamentin ajan sosiaalista tilannetta sekä juutalaisten diasporaa. Nyt tiedemies yllättää historiallisella romaanilla, jossa Herodes Suuren ja hänen sukunsa kuvaus tihkuu lihaa ja verta kaunokirjallisessa muodossa. Historiallinen romaani kuvastaa hyvin aikaansa ja sen julmuutta, mutta myös ihmisten välistä rakkautta ja toisistaan välittämistä. Valta turmelee, tai ainakin kyynistää. Herodes-romaania voinee lukea myös allegoriana tähän päivään. Herodes Suuri"Juudean kuningas Herodes tunnetaan monissakin antiikin ajan historiallisissa lähteissä. Erotukseksi jälkeläisistään hän on saanut lisänimen Suuri. Merkittävin tämän kuninkaan tuntijoista on juutalainen historioitsija Flavius Josefus. Hänenkin tiedoistaan huomattava osa perustuu tosin Herodeksen hovihistorioitsijan Nikolaos Damaskoslaisen kirjoituksiin. Niitä ei ole säilynyt sellaisinaan, vaan ne ovat luettavissa Josefuksen teoksista. Herodeksen maine julmana hallitsijana heijastuu mm. Uuden testamentin kertomasta Betlehemin lastenmurhasta. Kuitenkin on todettava myös tämän Juudean kuninkaan monet ansiot. On tosiasia, että hänen aikanaan Juudea, joka oli Rooman Syyria-provinssin osa, sai viettää suhteellisen rauhallista elämää. Herodes osasi pitää yllä hyviä suhteita imperiumin johtajiin vaihtaen joustavasti puolta aina sen mukaan, kuka Roomassa oli kulloinkin vallassa. Hallituskautenaan 37-4 eKr. Herodes suoritti valtavia rakennustöitä maassaan. Niistä on erityisesti mainittava Kesarean satamakaupunki, jolla oli suuri merktuitys merenkululle Välimeren itäosissa. Juutalaisten uskonnon kannalta tärkeä oli Jerusalemin temppelin uudisrakennus. Siinä Herodes ylitti jopa itsensä kuningas Salomon temppelin loistokkuuden. Lisäksi hän rakennutti monia linnoituksia, joista jotkut olivat samalla myös huviloita. Suurilla rakennustöillään Herodes ei kuitenkaan saavuttanut kansan jakamatonta suosiota. Vaativathan ne valtavia kustannuksia, jotka perittiin kansalta veroina. Huomattava osa kansasta vastusti tämän puolipakanallisen idumealaissyntyisen nousukkaan kuninkuutta myös siksi, että se piti makkabien eli hasmonien kuningassukua oikeana ja laillisena. Näiden vastustajiensa kanssa Herodeksen oli kamppailtava koko halituskautensa ajan. Olettamiensa vastustajien eliminoimisessa hän oli armoton. Niinpä hän tapatti kolme poikaansa, yhden vaimonsa, kaksi ylimmäistä pappia ja lukuisan määrän em. hasmonisuvun jäseniä ja kannattajia. Edellä esitettyihin historiallisiin kehyksiin sijoittuu historiallinen romaani Herodes, jossa yksittäisistä tapahtumista ja henkilöistä kerrottaessa fiktio on kuitenkin hallitsevana." Pauli Huuhtanen