Pauli Kettunen

Työelämäkeskustelussa yrityksen näkökulma on vahvistunut julkisen ja kollektiivisen sääntelyn näkökulman kustannuksella. Myös historiallisessa työelämän tutkimuksessa kysymyksenasettelut ovat muuttuneet. Teollisuusyritysten paternalismi on herättänyt uutta kiinnostusta, kuten tämä Paraisten Kalkkivuori Osakeyhtiötä käsittelevä tutkimus osoittaa. Yhtiön työväelleen järjestämä suojelu ja huolto ulottuivat työn ulkopuoliseen elämänpiiriin, sisälsivät avointa ja kätkettyä kontrollia ja edellyttivät tottelevaisuutta. Työnantajapaternalismi ei kuitenkaan ollut vain modernin tieltä häviäviä traditionaalisia käytäntöjä, vaan se yhdistyi pyrkimyksiin rationalisoida tuotantoa, työtä ja elämänmenoa. Useat yhtiöyhteisön tehtävät siirtyivät 1960- ja 1970-luvulla kulutustavaramarkkinoiden ja hyvinvointivaltion hoidettaviksi. Henkilöstöhallinto kehkeytyi osana yritysorganisaatiota samaan aikaan, kun työelämän suhteissa lujittui työnantaja- ja työntekijäosapuolen muodollista tasavertaisuutta edellyttänyt edunvalvontajärjestelmä. Henkilöstöjohtamisen ja työelämän suhteiden näkökulmat leikkasivat toisensa kiistoissa ”yritysdemokratiasta” ja ”yhteistoiminnasta”. Monialaiseksi, kansainväliseksi konserniksi muuttuneen Partekin viimeiset vuodet olivat esimerkki siitä, miten sijoittajasuhteet suuntasivat myös käsityksiä henkilöstön osallisuudesta.

Historia oli kehitystä ja edistystä, liikettä johonkin suuntaan, ja kansakunnat ja yhteiskuntaluokat kuljettivat historian liikettä eteenpäin. Työväenliikkeen sosialistinen itseymmärrys oli muunnelma tästä 1800-luvulla kehittyneestä modernista historiakäsityksestä. Historia oli työväenluokan liittolainen, ja työväenliikkeeksi järjestäytynyt työväenluokka toteutti historian tarkoitusta. Työväen ja historian liitto osoittautui kuitenkin pettäväksi. Työväenliikkeen perillisten omassakuvassa työväenliikkeen historia kääntyi hyvinvointivaltion rakentamisen ja puolustamisen historiaksi. Työväen historian tutkimuksessa avautui uusia kysymyksiä. Historian merkityksiä tutkimuksen ehtoina ja kohteina alettiin pohtia uusin tavoin. Kirja kertoo tästä muutoksesta. Se käsittelee politiikkaan, talouteen ja muihin yhteiskunnallisiin käytäntöihin kuuluvaa menneen, nykyisen ja tulevan tulkitsemista. Miten historia on vaikuttanut muuttuvina muutoskuvina työväenliikkeessä ja toimihenkilöliikkeessä, liikkeenjohdossa ja henkilöstöpolitiikassa sekä työelämän ristiriidoissa ja sopimuskäytännöissä? Millaiset muutoksen tulkinnat ovat ohjanneet koulutuspolitiikkaa, jota kuvataan nykyisin kansalliseksi menestystarinaksi, ja sosiaalipolitiikkaa, jonka vaiheita luonnehditaan usein hyvinvointivaltion projektiksi? Pauli Kettunen on poliittisen historian professori Helsingin yliopistossa.