Pauli Koponen

Jos on elänyt lapsuutensa ensimmäisen vuosikymmenen Rautavaaralla 1952 - 1962, ei luulisi mitään kirjoittamisen ja muistelemisen aihetta olevan. Pauli Koposella oli kuitenkin onni asua vanhempiensa kanssa Valistustalo Tapiolassa, joka oli monenkirjavan kulttuurin ja tapahtuman kehto. Tuon ajan kuuluisuuksia riitti yökylään asti: Esa Pakarinen, Masa Niemi, Repe Helismaa, Tapio Rautavaara, Eemeli, Oliver Hawk, Onni Suuronen, Timo Tuomivaara, Viljami Hautaviita ja Aleksander Casso muun muassa. Pauli Koponen kertoo elämänsä sattumuksista, joiden selkänojana on pihkainen savolais- ja rautavaaralaishuumori. Putkan pojan muistelmia -kirja ei ole historiallinen dokumentti. Tarinoihin on saatu lisäväriä Savon Sanomien vuosikerroista, Rautavaaran kunnan pöytäkirjoista, kirjoittajan tallentamista muistiinpanoista, nauhoituksista, päiväkirjoista, lehtileikkeistä ja valokuvista. Pauli Koponen on eläkkeellä oleva nilsiäläinen rehtori, joka on julkaissut useita kirjoja, artikkeleita ja pakinoita omalla ja Meeri Perän nimellä. Hän on toiminut myös monien lehtien avustajana ja kirjeenvaihtajana.

Millaista oli elämä Rautavaaralla, Savossa, Suomessa, Euroopassa ja maailmalla 1930-luvun alusta 1950-luvun alkuun savolaisen salopitäjän raitilta käsin sihdattuna? Siihen antaa omat vastauksensa kirjan päähenkilön kahden ensimmäisen vuosikymmenen elämäntarina - seitsemän savun Tervamäeltä tapahtumia tarkastellen. Tositapahtumien lisäksi kirjassa on sepitteellisiä sattumuksia kyseisiltä vuosikymmeniltä. Ajankuvaa värittävät maakuntalehden uutiset, jotka ovat usein ajan hengen mukaisesti lohduttomia ja traagisia kuten kirjassa kerrottavan henkilöltä toiselle kiertävän savottarepun omistajien kohtalot. Vaatimattomasta ja raskaasta elämästä löytyi myös ilon- ja onnenhetkensä. Elämä ei ole koskaan niin huonoa eikä niin hyvää kuin uskotaan.

Millaisia tyyppejä kansamme valistajat ovat? Ovatko he tiukkapipoisia korkean moraalin omaavia sivistyksen ja tiedon jakajia vai huumorintajuisia ja myötätuntoisia persoonia puutteineen ja vikoineen? Kuinka Juha Vainio tai Mauri Sariola selviytyi opettajan toimessaan, ja millaisia kansankynttilät olivat 1940-luvulla? Kiinnostaisiko tieto siitä, kuinka eroottisia tiloja opettajainhuoneet ovat? Muun muassa näitä kysymyksiä amatöörikokeista keittiöpsykologeiksi ryhtyneet Pauli Koponen ja Hannu Seesranta sivuavat Kaikenlaisia kansankynttilöitä -kirjassaan. Opettajan urillaan yli 60 vuotta erilaisissa tehtävissä eri puolilla Suomea toimineet Koponen ja Seesranta ovat jaotelleet opettajat 30 tyyppiin latinankielisin termein. Kuvauksien seassa on herkullisia kertomuksia ja sattumuksia oppilaista, opettajista, kouluista ja opettajainhuoneista ja lopussa heitetty sekaan mausteeksi kymmenen luonnetestiä.