Pekka Borg

Biodiversiteettikadon, ilmastokaaoksen ja ympäristömyrkkyjen aiheuttaman kolmoiskriisin esseenomaista kommentointia, olennaisia kysymyksiä, kestävämmän tulevaisuuden hahmottelua. Kannustaa hyvän elämän hakemiseen ja valaa uskoa tulevaisuuteen.

”Ihminen on menettänyt kykynsä nähdä ja ennustaa, siksi hän lopulta päätyy tuhoamaan maapallon”, sanoi Albert Schweitzer jo 1952. Kirjassa tarkastellaan kriittisesti ja tutkimuksiin viitaten tulevaisuuden näkymiä luontokadosta ja ilmastonmuutoksesta. Uusliberalistinen markkinatalous on johtanut tuhlauskulttuuriin ja luonnonvarojen ylikäyttöön. Greta Thunbergin mukaan talomme on jo tulessa. Kuluttamisen ja ylellisyyksien hankkimisen sijaan on kilpailtava siitä, kuka elää vastuullisimmin ja tulee toimeen vähimmällä luonnonvarojen ja energian käytöllä. Biodiversiteetti on elävän planeetan merkittävin piirre. Luontovarallisuus olisi sisällytettävä kokonaisvarallisuuteen bruttokansantuotteen rinnalle. Luonnonmetsien menetys ja avohakkuiden lisääntyminen ovat kollektiivinen trauma lukuisille suomalaisille. Globaalit luontokadon, ilmastonmuutoksen ja ekologisen kestävyyden ongelmat ovat jääneet metsäteknologialle alisteisiksi. Ympäristötietoinen kuluttaja hankkii ruokalautaselleen lähellä ja puhtaasti tuotettuja juureksia, herneitä, papuja, luonnonkalaa, sieniä, kotimaisia marjoja, hedelmiä, hunajaa. Millä oikeudella metsästettäviksi eläimiksi on valittu luontoomme kuuluvia uhanalaisia lintuja ja muita eläimiä? Biodiversiteetti Ekosysteemipalvelut Uudistava viljely Turvallinen ruoka Eläintehdas Pakkometsätalous Hiilinielut Ennallistaminen Ympäristömyrkyt Markkinatalous Tuhlauskulttuuri Ympäristöahdistus

Kriittinen ja laaja-alainen tarkastelu ihmiskunnan ajautumisesta ilmasto- ja ympäristökriisiin sekä menetelmiä selviytyä kriiseistä.

Tämä on yhden lapinpapin henkilöhistoria Inarin ja Utsjoen Lapissa autonomian aikana. Samalla se on kuvitettu syväsukellus Inarin ja Utsjoen Lapin ja Ruijan moniin muutoksiin 1700- ja 1800-luvuilla. Silloin rajat muuttuivat, kirkko ja verottajat olivat aktiivisia, saamelaisten asema ja kieli olivat murroksessa, nälkävuodet ahdistivat, Jäämeren rannoista kiisteltiin, Lapin luonnonkäyttö muuttui pienimuotoisesta luonnontaloudesta riistotalouteen. Muutokset tapahtuivat Metsä- ja Tunturi-Lapin sekä Vuono- ja Meri-Lapin luonnon ja ilmaston asettamissa rajoissa. Saamelaisten alkuperäinen luonnonusko vaihtui vähitellen kristinuskoksi Lappiin lähetettyjen pappien opastuksella. Papit olivat pääasiassa ruotsinkielisiä nuoria miehiä, joiden piti opetella ensin suomenkieli ja sitten seurakuntalaisten puhuma saame. Kieliongelmia oli sekä opettajilla että oppilailla. Lappi sai voimakasta tukea saamen vakiinnuttamisessa Elias Lönnrotilta, M. A. Castrenilta ja Ruijassa pappina toimineelta Nils V. Stockflethilta. Henkilöhistoriana kerrotaan lapinpapista, joka oli Inarissa ja Utsjoella 1856-1866 toiminut Edvard W. Borg. Hän kulki tässä Lapin muutosten kentässä aidosti kiinnostuneena saamelaisten kielistä, kulttuurista ja elinkeinoista. Hän myös kirjoitti laajalti kokemuksistaan saamelaisten parissa.

Teos avaa luonnonsuojelun kehittymisen koko kirjon alkaen varhaisista 1800-luvun kansallisromantiikan taiteilijoista ja eläinsuojelun esitaistelijoista ja päätyen nykypäivän luonnon monimuotoisuuden, Natura-verkoston ja monipuolisen ekologisen tutkimuksen tuomiin uusiin mahdollisuuksiin. Teokseen on koottu joukko suomalaisen luonnonsuojelun merkkihenkilöitä yli sadan vuoden ajalta. Valinta on kohdistunut niihin isänmaan luonnon- ja kulttuuriperinnön säilymisestä huolta kantaneisiin henkilöihin, joilla on ollut keskeinen merkitys luonnonsuojelun kehittymisessä. Tämän teoksen tekijä on luonnonsuojelun ammattilainen, dosentti Pekka Borg. Hän on toiminut mm. valtion luonnonsuojelunvalvojana, kansallispuistosuunnittelijana, Metsähallituksen ylitarkastajana ja Urho Kekkosen kansallispuiston puistonjohtajana.