Pekka Kauppi

Pekka Kaupin 8 tapaa parantaa metsien hiilinielua kertoo Suomen merkityksestä ilmakehan hiilidioksidikehityksen pysäyttämisessä. Viime aikojen tiedot metsien hiilinielusta ovat olleet huolestuttavia. Tama kirja kertoo, miksi. Mika on Suomen merkitys ja suunta, kun tavoitellaan ilmastopolitiikan keskeisinta paamaaraa , ilmakehan hiilidioksidikehityksen pysayttamista? Pekka Kauppi todistaa, etta Suomella on suurempi merkitys kuin uskommekaan - ja monisaikeinen, vivahteikas. Ensiksi pitaa laajentaa nakokulmaa hiilinielujen synnysta ja toiminnasta ja sitten tahdata pitkalle. Kyse on valinnoista. Suomi on onnistunut loytamaan omiin metsiinsa kohtalaisen hyvan tasapainon. Teollisuus ei ole karannut ulkomaille, kaadettujen puiden kaikki jakeet kaytetaan tarkasti ja metsissa on yha enemman yha suurempia puita. Samaan aikaan metsaa katoaa toisaalla. Ja silti maailman metsat nielaisevat hiilidioksidia enemman kuin Euroopan unionin maat ehtivat sita tyontaa ilmaan kuluttaessaan fossiilisia polttoaineita. Pekka Kauppi kertoo kirjassaan omin sanoin tieteenalansa ympäristönsuojelun tuoreimmat tulokset ja nakemykset, joihin metsiin liittyvät valinnat voivat nojata. Ei ole sanottua, etta maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen pysayttaminen onnistuu. Mutta mahdollista se on, metsien avulla. Pekka Kauppi on tietokirjailija ja ymparistonsuojelun emeritusprofessori Helsingin yliopistossa. Han oli nuorena tutkijana Itavallassa mukana kokouksissa, joissa valmisteltiin kansainvalisen ilmastopaneelin IPCC:n perustamista. Paneeli onnistui vuosien mittaan hiljentamaan ilmastonmuutoksen epailijat. Kauppi osallistui IPCC:n metsaryhmien johtoon kymmenen vuoden ajan. Silta pohjalta han jatkaa tutkimustyotaan.

Kirja kertoo luonnon muuttumisesta ja muistuttaa, ettei kaikkea ole menetetty. Maailmanlaajuinen luontokato jatkuu, lajeja katoaa ja monimuotoisuus vähenee. Mutta luonnolla on sisua ja sitkeyttä, resilienssiä. Luonto pystyy palautumaan siellä, missä lajisto säilyy ja saa mahdollisuuden kerätä voimansa ja elpyä. Pellot ja laidunmaat peittävät enemmän pinta-alaa kuin maapallon metsät. Ravintoa ja rehua tuotetaan peltolakeuksilla, laaksoissa ja vuorten rinteillä. Ennen nämä alueet sykkivät monipuolista ja villiä elämää, kunnes ihminen asettui paikalle ja pani tilalle vehnää, soijaa, kahvia, viiniköynnöksiä ja lukemattomia muita viljelykasveja. Luonnon monimuotoisuutta on vielä jäljellä, myös täällä pohjoisessa. Kovin usein vain kävelemme kaiken kauniin ohi emmekä pysähdy ihailemaan sitä, minkä luonto meille tarjoilee. Tästä muistuttavat kirjan sivuilla Seppo Peltomaan valokuvat. Pekka Kauppi on tietokirjailija ja täysinpalvellut ympäristönsuojelun professori Helsingin yliopistosta. Seppo Peltomaa on eläköitynyt rakennusarkkitehti ja yrittäjä sekä elinikäinen luontoharrastaja ja -valokuvaaja.

Miten vapaudumme byrokratiasta ja opetuksen ylenkatsomisestaLukuvuonna 2015–2016 yliopistot joutuivat kriisiin ja historiallisiin professorien irtisanomisiin. Siihen kärjistyi vääränsuuntainen pitkä kehitys, joka vaarantaa laadukkaan opetuksen ja tutkimuksen jatkuvuuden. Yliopistoihinon luotu liikaa päällekkäisiä organisaatioita, ja tutkimuslaitoksissa tutkimus on eriytetty opetuksesta. SuomenAkatemian suhteettoman suuri määräysvalta rajoittaa tutkijoiden vapautta, ja rahoituksesta kilpaillaan suunnitelmilla eikä tehdyllä tutkimuksella. Kirjassa Kahlittu yliopistomme professori Pekka Kauppi kehottaa lopettamaan holhoamisen ja tarjoaa keinot, joilla turhien töiden tekeminen yliopistoissa saadaan loppumaan ja akateeminen vapaus kukoistamaan. Kauppiesittää, että tieteeseen perustuva opetus on yliopistojen tärkein tehtävä ja että laadukas tutkimus palvelee tätä tarkoitusta parhaiten. Kauppi ehdottaa toimintaohjelmaa, jolla korjataan yliopistojen ja tiedepolitiikan epäkohtia. Varttuneet yliopistotutkijat ovat oman alansa parhaita asiantuntijoita – heitä on syytä kuunnella.