Pekka Reinikka

Luomukaivurin kesä ERÄNEUVOS YLLÄTTÄÄ Kuopiolainen metsänhoitaja ja eräneuvos Pekka Reinikka 93 v. tunnetaan monipuolisena erävaikuttajana. Elämäntyönsä hän on tehnyt Metsähallituksessa virkistyspalveluiden johtotehtävissä sen eteläisen ja itäisen Suomen mailla ja vesillä. Hänet tunnetaan myös tuotteliaana kynäilijänä, jonka kynän alta on syntynyt 18 eräkirjaa ja satoja niin ikään lähinnä eränkäyntiin liittyviä lehtikirjoituksia ja kolumneja. Hänen kirjojansa ja tekstejään on julkaistu käännettynä myös Ruotsissa, Norjassa ja Saksassa. Nyt Reinikka todella yllättää lukijansa oikein kunnolla olemalla myös - mökkihöperö! Hän näet huomasi joskus 1980-luvulla vastoin kaikkia ennalta oletuksia omistavansa yhdessä Anelma -vaimonsa kanssa sähköttömän saaren, jossa ennen sotia rakennettu joka puolelle niin kallellaan oleva asuintalo, että kun laittoi siinä jonkin paikan vaateriin, niin se pisti heti silmään. Pihapiirikin niin metsittynyt ja puskittunut, että kuistilta näki vain vaivoin rantaan, vaikka matka ei ollut kuin kehno kivenheitto. Niistä aineksista he yhdessä rakensivat kukkaisparatiisin kymmenine erilajikkeisine pensasruusuineen ja satoine ja taas satoine perennoineen ja kesäkukkineen, kun laskee jokaisen yksittäisen kukan erikseen. Pekan osuus paratiisin rakentamisessa on ollut Anelman silmäin alla ”luomukaivurina” lapiopelissä ilman konevoimaa möyriä maata ja kaivaa istutuskuoppia ja reunaojia. Hän rakensi saareen omin käsin myös talviasuttavan puolensadan neliön höylähirsimökin ulkopuolista apua vain piippuhormin muurauksessa sekä kurkihirren nostossa. Viimemainitun hän olisi voinut kyllä yksikseenkin tehdä, mutta harjannostajaisia olisi ollut liian itsekästä vain vaimon kanssa kahdestaan juhlia, joten hän kutsui nostoon mukaan pari ystäväänsä, Luomukaivurin kesässä Pekka kertoo sujuvalla ja ilmeikkäällä kielellä heidän paratiisinsa synnystä ja mukavasta hellekesästä siellä ottaen kantaa myös ympäröivään yhteiskuntaan sekä tässä ja nyt että takaumina. Hän vinkkaa myös - kuinkas muuten! - mistä muikku helteillä löytyy. Pekka kirjoitti kaivurimuistelmansa heti tuoreeltaan hellekesällä 2010 kertomuspäiväkirjaksi, mutta kirjoitus jäi lojumaan pöytälaatikkoon, kun päällimmäisenä oli eräkynäily. Anelman menehdyttyä vuosi sitten heidän hitusta vaille 74 yhteisen vuoden jälkeen Pekka viimeisteli surutyönä tekstit. Ne ovat hänen syvä ja vilpitön rakkaudentunnustuksensa Anelmalle. Aamulla vaimo kertoi valvoneensa yöllä ja miettineensä, millainen Ison Kirjan paratiisi oikein on. Mitä pitempään hän oli miettinyt, sitä enemmän se oli alkanut muistuttaa mökkimme pihapiiriä, kuitenkin sillä erolla, että oikeassa paratiisissa polut on reunustettu jalokivillä, meillä vähän vaatimattomammin istutuskuopista ja reunaojista kertyneillä kivenmolkoilla.

Weidmannsheil! on saksalaisten metsästäjien tervehdys, hieman kohteliaampi kuin terve! meidän omilla erämaillamme. Tätä tervehdystä pääsi todellinen eräkonkari Pekka Reinikka käyttämään metsästysreissuillaan vuosikymmenien aikana. Kuopiolainen metsänhoitaja, eräneuvos ja tunnettu eräkirjailija Pekka Reinikka 91 v. toimi Metsähallituksen eteläisen Suomen alueiden eräasioista vastaavana virkamiehenä kuin myös metsästäjien järjestötoiminnassa aina valtakunnan tasoa myöten. Näiden toimien mutta ennen kaikkea hyvien ystävyyssuhteittensa kautta hän on päässyt varsin usein kokemaan vierasmaalaisen erätervehdyksen myös käytännössä. Tässä 18. julkaistussa kirjassaan hän kutsuu sujuvalla ja rikkaalla suomen kielellään lukijan mukaansa jahtiin muille maille vierahille niin idässä, etelässä kuin lännessäkin. Tähtäimiin päätyy riistaa saksanhirvistä ja villisioista fasaaneihin ja kaniineihin erityisesti Saksassa, mutta myös muualla Pohjois- ja Keski-Euroopassa kuin myös entisessä Neuvostoliitossa.

Puhdistuspuikkopukki on kuopiolaisen metsänhoitaja ja eräneuvos Pekka Reinikan kolmastoista julkaistu eräkirja. Jo kuusikymmentä vuotta kestäneellä laajalla ja monipuolisella eränkäyntiin ja luontoon liittyvällä kirjallisella toiminnallaan hän on ansainnut asemansa suomalaisen eräkirjallisuuden eturivissä. Reinikka tuntee erinomaisen hyvin koko eränkäynnin kirjon rivimetsästäjästä ja -kalastajasta alan järjestötoiminnan valtakunnalliselle tasolle asti. Hän on tehnyt elämäntyönsä Metsähallituksen eräasioiden parissa jääden eläkkeelle vuonna 1997. Reinikan edellisen kirjan Lyhyestä erävirsikin kaunis arvostelussa Metsästys ja Kalastus -lehdessä nimimerkki S. T. samaistaa hänen ”virtensä” Juhani Ahon lastuihin, Veikko Huovisen lyhyisiin erikoisiin ja Pentti Haanpään juttuihin ja jatkaa, että ne ovat ”hillityn ilon ja tasapainoisen elon ja olon sävyttämiä.” Savon Sanomissa puolestaan vuonna 2011 Suomen Kuvalehden journalisti-palkinnon saanut Seppo ”Kono” Kononen kirjoittaa: ”Eräneuvos on taitava juttumies tervastulilla, ja yhtä elävästi hän panee tarinoitaan paperille.” Lukijan on helppo samaistua tämän kirjan hieman pitempiin erävirsiin, jotka vievät saloille ja vesille aitoon erätunnelmaan.