Pekka Valtonen

Suomen raju sisällissota jätti jälkeensä jakautuneen kansakunnan. Nuoren valtion rakentamiseen tarvittiin kaikkien panosta, ja eheyttävien toimien tarve tiedostettiin niin juhlapuheissa, eduskuntakeskusteluissa kuin lehtien palstoillakin. Miten sodan henkisiä tuhoja korjattiin? Sotienvälinen Suomi uppoutuu historiamme kohtalonvuosiin, joiden aikana otetut askeleet kohti yhtenäistä kansakuntaa kulminoituivat lopulta talvisodan henkeen. Ajanjakson myllerryksessä nähtiin viharikoksia ja jopa aseellinen selkkaus mutta myös äärioikeistolaisten liikkeiden nopea marginalisoituminen ja vasemmiston kytkeminen takaisin valtiolliseen elämään. Teoksessa piirtyy esiin tarkka näkymä Suomen ensimmäiseen tasavaltaan - sen poliittisiin kiistoihin, sosiaalisiin ja taloudellisiin uudistuksiin sekä sopimisen ja kompromissien kulttuuriin. Repivistä näkemyseroista ja ajan totalitaarisista virtauksista huolimatta Suomi onnistui säilyttämään demokraattisen järjestelmänsä, toisin kuin monet muut nuoret valtiot Euroopassa.

Mustien artistien kappaleita alkoi yllättäen näkyä aiemmin vain valkoisten artistien kansoittamilla pop-listoilla. Uuden musiikkigenren, soulin, kukoistuskausi oli alkanut. Sen myötä mustien musiikki nousi ensimmäistä kertaa osaksi populaarimusiikin valtavirtaa. Suosion taustalla olivat legendaariset levy-yhtiöt, kuten Motown Detroitissa ja Stax Memphisissä, taitavat hittinikkarit sekä ennen kaikkea sielukkaat laulajat ja lauluyhtyeet. Teos esittelee soulin vaiheita ja lukuisten artistien ja yhtyeiden tuotantoa Otis Reddingistä Stevie Wonderiin, Aretha Franklinista Tina Turneriin ja Ronettesista Temptationsiin - pienempiä tähtiä unohtamatta. Historioitsija ja kulttuuriantropologi Pekka Valtonen (s. 1957) paneutuu itselleen nuoruudesta alkaen läheiseen aiheeseen ammattitutkijan perusteellisuudella ja souldiggarin tunteella. Lopputuloksena on kansainvälisestikin yksi kattavimmista ”mustien popmusiikista” kirjoitettu teos.

Savu nousee 1600-luvun Euroopassa. Turkkilaisia vastaan sodittiin pitkään, ja uskonnolliset sekä valtapoliittiset kiistat kiristävät katolisten ja protestanttien välejä. Valtavien paineiden alla Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Rudolf II (1552-1612) sulkeutuu linnaansa Prahassa. Erakkokeisari hakee lohtua vertaansa vailla olevasta taide- ja esinekokoelmastaan, jossa Albrecht Dürerin maalauksen vierestä saattaa löytää seireenin leukaluun tai feenikslinnun höyheniä. Habsburgin mahtisukuun kuuluvaa Rudolf II:ta oli siunattu maallisella vallalla, mutta tämän masennukseen taipuvaisen hallitsijan todellisia intohimoja olivat taiteet ja tieteet. Hovissa viihtyivätkin niin taiteen suurnimet kuin eturivin tähtitieteilijät Tyko Brahe ja Johannes Kepler. Hullun keisarin hovissa avaa näkymän Euroopan sydämeen hetkeä ennen kolmikymmenvuotisen sodan puhkeamista. Se kertoo traagisesta henkilöstä, joka unelmoi sukunsa kunnian kasvattamisesta mutta joutuu veljensä syrjäyttämäksi - ja maailmasta, jossa harjoitetaan rinta rinnan niin alkemiaa, magiaa kuin tähtitiedettäkin.

Naisia toimi 1400-luvulta 1700-luvulle hallitsijoina lähes kaikkialla Euroopassa. Naishallitsijoiden väylät valtaan olivat erilaisia: asemaan noustiin virallisen kruununperimyksen kautta, vallasta kamppailtiin kilpailevien kruununtavoittelijoiden kanssa tai joskus valta piti vain kaapata. Päättäväiset monarkit siivosivat naisten vallan rajoittamista tavoitelleet tieltään. Naisia valtaistuimella lähtee yhdentoista suvereenin naishallitsijan mukaan aikamatkalle heidän hoveihinsa. Se seuraa hallinnon uudistamista, tieteiden ja taiteiden vaalimista, henkilökohtaisen elämän käänteitä ja joskus häikäilemätöntäkin valtapeliä. Valtaan päästyään naishallitsijoiden oli usein kamppailtava sukupuoleensa liitettyjä ennakkoluuloja vastaan. Tapaamme muun muassa Englannin ”Verisen” Maria I Tudorin, joka vaali uskoa, sekä Espanjan Isabella Katolilaisen, joka rahoitti Kolumbuksen tutkimusmatkoja. Samalla selviää, millaista oli Maria Teresian poliittinen viisaus ja kuinka vain hallitsijan puolisoksi matkannut saksalainen Sophie nousi Venäjän yksinvaltiaaksi, joka muistetaan Katariina Suurena

Kannattaako avata ikkunat uusille aatteille ja ihanteille - vai pitää ne tiukasti säpissä ja turvata kansakunnan elinvoima? Ajankohtaisesta kysymyksestä keskusteltiin kiivaasti jo 1920- ja 1930-lukujen Suomessa. Kansainvälisyyttä arvostivat Tulenkantajat ja lukuisat muut kulttuurivaikuttajat mutta myös rauhanaatteen ja paneurooppalaisuuden kannattajat. Suomalaisuutta varjelevien kansallismielisten kirjavaan joukkoon mahtui puolestaan niin suomen kielen puolestapuhujia, kommunistien jahtaajia kuin tiukan laillisuuslinjan tukijoitakin. Kosmopoliitteja ja kansallismielisiä tarjoaa vivahteikkaan kuvan henkisestä ilmapiiristä nuoressa itsenäisessä Suomessa. Sitä väritti kamppailu maan suunnasta, ja usein jakolinja osapuolten välillä määräytyi yksittäisten kiistakysymysten mukaan. Lopulta ”kulttuurikamppailussa” voiton vei äärimmäisistä aineksistaan riisuttu kansallismielisyys. Tästä huolimatta jalansijaa kansalaisten keskuudessa saivat myös ulkomaiset vaikutteet modernista kirjallisuudesta ja jazzista psykoanalyysiin.