Pekka Virkki

Jälkisuomettuneisuuden ilmentymät hämmästyttävät. Pääset lukijana tekemään moraalisia, ehkä juridisiakin johtopäätöksiä kärkipoliitikoistamme. Suomi käytti Nato-optionsa viimeisellä hetkellä. Vielä viikkoa ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan osa eturivin politikoistamme myötäili Venäjää entiseen tapaansa. Teos pureutuu yksityiskohtaisesti tähän ulko- ja turvallisuuspolitiikan myöntyväisyyslinjaan. Erityisesti Vladimir Putinin aikakautta on leimannut maassamme Venäjän myötäily, suomettumisen ajan sisäpoliittisten valtarakenteiden säilyminen sekä sinisilmäinen usko globaalin keskinäisriippuvuuden autuuteen. Tätä kaasuputkilobbarit, idänkaupan konsultit ja ajastaan jääneet rauhanaktivistit käyttivät vuosia häikäilemättä hyväkseen. Jälkisuomettumisen ruumiinavaus on vaikuttavaa luettavaa kaikille maamme turvallisuudesta ja vallankäytön vinoutumista kiinnostuneille. Pekka Virkki on ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut toimittaja, joka on käsitellyt lukuisissa artikkeleissaan Suomen poliittista ja tiedusteluhistoriaa sekä hybridivaikuttamista. Hänellä on maisterintutkinto kansainvälisen politiikan sekä aluetutkimuksen alalta Tarton yliopistosta ja hän opiskelee Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa Euroopan ja Pohjoismaiden tutkimusta.

Pöyhimällä tunkio paranee! Mitä vallankumouksesta jäi talikkoon? Jatkumoa Virkin edellisen menestysteoksen Jälkisuomettumisen ruumiinavauksen teemaan. Nyt pureudutaan suomalaisen kommunismin perintöön, erityisesti sen Neuvostoliitto- ja Venäjä-suhteeseen. Mittava tietopaketti kertoo kaunistelematta ja kauhistelematta, kuinka Neuvostoliitto hyödynsi kommunisteja Suomen-politiikassaan. Saat vastauksia lähihistoriamme pimeisiin alueisiin: Oliko Suomi vähällä siirtyä täysin neuvostoblokkiin? Miksi SKP:n itärahoitus jätettiin selvittämättä ja mikä oli liike-elämän rooli sen järjestämisessä? Miten äärivasemmiston perilliset ovat vaikuttaneet maamme idänpolitiikkaan kylmän sodan jälkeen? Lukija jää pohtimaan, mitä menneisyydestä voisi oppia 2020-luvulla, kun totalitaristiset aatteet ja vihamielinen vaikuttaminen uhkaavat jälleen koko Eurooppaa. Pekka Virkki on tietokirjailija, toimittaja ja maisteri kansainvälisen politiikan alalta. Virkin kirjoituksia turvallisuuspolitiikasta ja lähihistoriasta on julkaistu muun muassa Iltalehdessä, Ilta-Sanomissa ja Suomen Sotilas -lehdessä sekä lukuisissa kansainvälisissä medioissa.

During the publication event of her biography, the former Chancellor of Germany, Angela Merkel, stated that she refused to actively advance the Ukrainian NATO membership because there was an example of a successful, non-aligned Russian neighbor in Europe. The country was Finland, widely recognized for her staunch support for Ukraine after the Russian invasion in February 2022. However, this is not the whole story. Certainly, soon after the invasion, Helsinki decided to join NATO—breaking the tradition of a bilateral »special relationship« with Russia, originally stemming from a traumatic Cold War history of forced appeasement. During the Soviet era, Finland had been treated by the KGB as an »experimental laboratory« for different forms of political, economic, military, intelligence, and informational coercion. Not only did the Soviets learn and test new strategies. Especially after the collapse of the USSR, Finland and Finnish »friends« were used to promote Russian strategic interests within the European Union. The roots of »Schröderization«, the Nord Stream pipeline, and the EU citizenship of Vladimir Putin’s closest oligarchs can be traced to Helsinki. During the era of transatlantic turmoil and new power politics, it is essential to understand the depth and methods of the Russian influence activities in Europe. This book illustrates them holistically by focusing on the Finnish example, not forgetting wider geopolitical contextualization, e.g. implications for Ukraine, debate on European strategic autonomy, and continental memory politics.

Järelsoometumine võrdub selliste terminitega nagu postsovetlik või postkommunistlik. Riikides, millel pole hoolimata turumajandusele üleminekust õnnestunud eemalduda sotsialismiaegsetest võimustruktuuridest, on postsovetism endiselt olemas nii poliitikas kui ka inimeste igapäevaelus. Baltimaadel ja suurel osal idapoolsest Kesk-Euroopast seevastu õnnestus raputada õlgadelt suurem osa nõukogude pärandist. Soometumine tähendab Soome kohanemist Nõukogude Liidu tahtega külma sõja ajal. Nõukogude Liiduga tihedalt seotud Soome poliitiline ja majanduslik eliit sai oma kesksest positsioonist kasu. Järelsoometumine tähendab, et see nähtus ei kadunud, kui Nõukogude Liidu asemele astus Venemaa. Neil mõtlemis- ja käitumisviisidel on on olnud sügav mõju Soome sisepoliitikale ja kogu Soome ühiskonnale." Kuidas suutis meie kodumaa, mille kangelaslikkust võitluses Nõukogude Liidu vastu olid meie vanaisad ülistanud, jätta end korduvalt üksi - ja seda veel omal soovil?" küsib raamatu autor Pekka Virkki. "Kuidas on võimalik, et aususe ja kangekaelsuse poolest tuntud soomlased ei nõudnud oma juhtidelt selgitust, kas kogu külma sõja aegne ida suunal tehtud koostöö oli tõesti vajalik? Ja millises vormis on see koostöö hiljem jätkunud?" Küsimused sõna otseses mõttes karjusid vastuste järele - ja paljud hakkasid neid otsima. Selle raamatu eesmärk on olla reisijuhiks otsijatele.