Pentti Arjopalo

Pentti Arjopalon seitsemäs kirja sisältää kaksi tarinaa. Pohjoinen Putous on Tornionlaaksoon sijoitettu rikostarina, jossa vahingossa tehty surmayö johtaa tekijänsä yhä syveneviin ongelmiin. Taustalla on myös pitkään kytenyt veljesriita. Vieraalla maalla saa alkunsa Viipurin maalaiskunnasta ja päättyy Ahvenan-maalle. Hyvin erilaiset kokemussarjat alkavat lapsuudesta ja siirtyvät kaukana kotimaasta sijaitsevan maaseutukiinteistön omistamisen ongelmista nykypäivään. Päähenkilön vaivaa ulkopuolisuuden tunne, joka ei jätä mieltä rauhaan millään maailmankolkalla.

Keski-ikäinen Martin, urallaan menestynyt mies, ajautuu auto-onnettomuuteen, saa vakavan aivotärähdyksen ja sen seurauksena muistinmenetyksen. Tästä saa alkunsa dramaattinen tapahtumakulku, jonka tragiikkaan nivoutuu myös satiirisia piirteitä: muistinmenetys ei selity yksinomaan auto-onnettomuuden aiheuttamaksi, vaan siihen liittyy olennaisesti myös sisäinen torjunta - mies ei haluakaan palata noin vain entisiin ympyröihinsä. Martinin kalloa porataan sanan kaikissa mielissä. Kriittinen katse suunnataan myös potilaan tutkimus- ja hoitoinstituution varjoisiin kohtiin, hänen lääkärisuhteeseensa ja psykiatrian käytäntöihin yleensä. Mikä on vammautuneen tai ylipäätään poikkeavan osa tässä terveyttä ja keskivertoisuutta suosivassa maailmassa? Miten hän kokee minuutensa, koko olemassaolonsa? Päähenkilö ei ole ainoa normeista poikkeava, vaan lukija kohtaa kehitys- ja kielivammaisia, monenlaisia muukalaisia. Psykologisista ja yhteiskunnallisista kysymyksistä teemat laajenevat kaikkia koskeviin olemisen probleemeihin. Romaanin nimi Varjo on tulkittavissa monella tapaa. Takaumat ja kerronnan nykytilanteet vaihtelevat; aikaskaala on laaja. Avaralla liikutaan myös paikallisesti. Avio-ongelmaakin käsitellään, ja taidokas dialogi tuo henkilöt lukijan lähelle. Pentti Arjopalo on osoittanut kertojankykynsä tätä ennen neljässä proosateoksessa: Huomenna Kello Yksitoista, Lyyran Kirnu (RSKY:n ja Finn-Kirjan romaanikilpailun voittaja), Kultainen Bengali, Kolmanteen ja Neljänteen Polveen. Aikaisempien teosten tavoin myös Varjo sieppaa lukijan mukaan jo ensi lehdiltä.

Tämän kirjan lukeminen olisi suotavaa kaikille kehitysyhteistyön parissa työskenteleville ja ennen muuta sellaiseen toimintaan aikoville. Se toisi myös kotimaassa osallistuville kansalaisille läpitunkevan katsauksen koukeroista, joita varsinaista kenttätyötä tekevä joutuu päivittäin kohtaamaan. Kirjoittajalla on vankka paikallistuntemus, empatiaakin sen verran ettei päädy pelkkään osallistumiseen ja estä siten tarkkailemasta ympäristöään kriittisesti, mutta ennen muuta kyky nähdä ongelmien taakse ja valaista elämää kehitysmaassa eri kanteilta sekä siihen nivoutuneiden ihmisten näkökulmista. Bangladesh, jota Amerikan presidentti on nimittänyt kansainväliseksi basketcase'iksi eli sinne syydetyn avun läpivuotavaksi seulaksi, avautuu tässä kirjassa lukijalle toisenlaisessakin valossa eikä vain kaikessa kurjuudessaan, päällimmäisenä kuitenkin yksittäisen ihmisen voimattomuus tuoda tahtonsa esiin ja saada edes omalta kohdaltaan muutosta aikaan, kun kaikki tuntuu menevän ohi alistaen hänet yhteiskuntaluokkaan katsomatta.