Pentti Kortelainen

Matkat ovat yleensä olleet Lapin matkailija-yhdistyksen, Kelan kansanterveysjärjestöjen tai matkatoimistojen järjestämiä ryhmämatkoja. Ne on tehty yleensä naapurimaihin, mutta onpa tehty kaukomatkojakin aina Kiinaa, Etelä-Amerikkaa ja Pohjois-Afrikkaa myöten. Kirjoittajalla oli kansakoulussa lempiaineena laskennon lisäksi maantieto. Muistaapa hän 1930-luvulta mainoksen: ”Matkalla maailman ympäri Paasivaaran kanssa”. Sekin toive on toteutunut. Intiaa Paasivaara myös mainosti ja se oli kirjoittajan mielestä eksoottisin hänen näkemistään maista. Pisin matka on varmaankin ollut maailmanympärysmatka. Lentoreitti: Rovaniemi - Helsinki - Frankfurt am Main - Thaimaa - Singapore -Bali - Uusi Seelanti - Havaiji - Los Angeles - Bussilla Tyynen valtameren rannikkoa - San Francisco - New York - Helsinki - Rovaniemelle suoraan Koskikadun porokilpailuja katsomaan. Matkat on tehty pääasiassa eläkkeellä ollessa. Pidemmistä matkoista ainoastaan Islannin matka jo työaikana.

Kirjoittajan perusopetus jäi vähäiseksi. Kansakoulua hän kävi viisi vuotta, koska sota-aika vei yhden vuoden, eikä jatkokouluakaan pidetty. Ei ollut mahdollisuutta käydä oppikoulua, mutta sinnikkäänä poikana hän kuitenkin löysi jatko-opiskelupaikkoja. Kesäyliopistot olivat yksi porras eteenpäin menoon. Eli opiskelu vei jätkäpojasta kansakoulunopettajaksi, kasvatustieteiden maisteriksi ja yhteiskuntatieteiden tohtoriksi. Erityisesti Lapin yliopisto Ikääntyvien yliopistoineen oli hänen opiskelupaikkansa. Koti-ikävän kaipuu sai hänet tutkimaan sukuaan ja samalla koko luovutetun Sallan väestöä. Tohtorin arvo tuli hänen synnyinseutunsa eli luovutetun Sallan alueen väestön sosiaalisesta liikkuvuudesta.

Kirjoittaja kuvailee tässä kirjassa kotiseutuaan Sallan Alakurttia, sen luontoa ja asukkaita. Pääasiana tässä on kirjoittajan lapsuuskodin ja oman perheen vaiheiden kuvailu. Perheen pitkää evakkotaivalta tässä on myös kuvailtu.