Peter Medawar

In the conventional wisdom the scientist is pictured as a data gatherer, methodically working towards general scientific laws by objective research and painstaking observation. But scientific creation is really more complex and more inspiring than this. It depends up on an imaginative leap akin to that of the poet, and an ability to select problems that allow for that leap. This beautifully written work was hugely influential when first published, and continues to inspire today. As neuroscientist V. S. Ramachandran says, 'it makes science seem like a grand, romantic adventure yet also fun’.

Peter B. Medawar kertoo tässä teoksessa aloittavalle tutkijalle kokemuksiaan tiedemaailmassa. Hän esittää kärjekkäitä kommentteja tutkimusaiheen valinnasta, menestyksestä työtovereiden, vanhempien tutkijoiden ja hallintoväen kanssa, miten tieteellinen esitys pidetään (ja miten ei) ja miten humanististen alojen kulttuurisesti "ylivoimaisten" asiantuntijoiden kanssa tullaan toimeen. Medawar selittää tieteellistä prosessia, erilaisia koetyyppejä ja tieteen rajoja. Kirjan viimeisessä luvussa hän toteaa, että vaikka luonnontiede ei ratkaise kaikkia ongelmia, se auttaa tekemään maailmasta paremman paikan. Medawar ei kirjoita vain tuleville tiedemiehille, vaan myös luonnontiedettä epäileville. Hän on sekä humanisti että luonnontieteilijä ja hän rakentaa siltaa näiden maailmankuvien ja niiden tiedontavoittelun välille. Peter B. Medawar (1915-1987) tutki elinsiirtojen immunologista perustaa ja sai työstään Nobelin palkinnon. Hän kirjoitti runsaasti myös tieteenfilosofiasta ja luonnontieteen ja yhteiskunnan suhteesta.

Sir Peter Medawar was not only a Nobel prize-winning immunologist but also a wonderful writer about science and scientists. Described by the Washington Post as a `genuinely brilliant popularizer' of science, his essays are remarkable for their clarity and wit. This entertaining selection presents the very best of his writing with a new Foreword by Stephen Jay Gould, one of his greatest admirers. The wide range of subjects include Howard Florey and penicillin, J. B. S. Haldane, whom he describes as a `with-knobs-on variant of us all', and, in the title essay, scientific fraud involving laboratory mice. There is Medawar's defence of James Watson against the storm of criticism that greeted the publication of The Double Helix. A merciless debunker of myths, he reveals the nonsense to be discovered in psychoanalytic interpretations of Darwin's illness and launches devastating attacks on Arthur Koestler, IQ psychologists, and, most notably, Teilhard de Chardin. He raises questions about the nature of scientific endeavour - he famously defined science as the art of the soluble - and a common theme is his desire to communicate the importance of science to the widest possible audience.