Petra Lillsund Botéus

"Äiti antoi minulle tämän päiväkirjan monta viikkoa sitten. Hän sanoi, että minun voisi olla hyvä kirjoittaa ylös ajatuksiani siitä, mitä käyn nyt läpi. Hän tarkoitti tietysti sitä, mitä Jossu käy läpi. Mitä se minuun vaikuttaa?" Julian elämässä mikään ei tunnu sujuvan. Hänen vanhempansa eivät piittaa hänestä, hän on usein pahalla tuulella ja pukeutuu kaiken kukkuraksi mustaan vitosluokan ekana päivänä, vaikka kaikki tärkeät tyypit näyttävät tietävän, että nyt kuuluu pukeutua pastelliväreihin. Kaikki paitsi Tea, Julian paras kaveri. Hänkään ei tajua, miltä pitäisi näyttää ja miten olla. Sitten kaikki menee päin mäntyä, eikä edes Tea halua enää olla Julian kaveri. Pahinta on kuitenkin se, että Julian pikkusisko Jossu on sairas. Vakavasti sairas. Mutta siitä ei huvita kirjoittaa. Mun rasittava elämä on päiväkirja täynnä perhesuhteita, ystävyyttä ja yksinäisyyttä sekä 11-vuotiaan ajatuksia siitä, mikä on oikeasti tärkeää. Herta Donnerin kuvitukset nostavat ilahduttavalla tavalla esiin niin tarinan humoristisia kuin synkkiäkin sävyjä. Kirja sai Runeberg Junior -palkinnon 2024.

Mamma gav mig den här dagboken för flera veckor sedan. Hon sa att det kunde vara bra för mig att skriva ner mina tankar om allt 'jag går igenom för tillfället'. Med det menade hon vad Jossan går igenom. Men det har väl inget med mig att göra? Ingenting tycks gå som det ska i Julias liv. Hennes föräldrar bryr sig inte om henne, hon är på dåligt humör för det mesta och till råga på allt klär hon sig i svart första dagen i femman, när alla som räknas uppenbarligen fattat att det är pastell som gäller nu. Alla utom Tea då, Julias bästa vän. Hon fattar tyvärr inte heller hur man ska se ut och bete sig. Men när allt går åt skogen verkar inte ens Tea vilja vara kompis med Julia längre. Det värsta är ändå att lillasyster Jossan är sjuk. Allvarligt sjuk. Men det går det knappt att skriva om. Herta Donner lyfter med sina illustrationer fram både humorn och svärtan i Mitt idiotiska liv, en dagbok fylld av familjerelationer, vänskap och ensamhet, och en 11-årings tankar om vad som sist och slutligen är viktigt på riktigt.