Piia Rantakokko

Kolme kuukautta aamuun kertoo pimeästä, jonka läpi on mentävä, jos haluaa kohti valoa ja kevättä. Luonto ja luonnon kuvaus on taustana mielen pimeälle mutta myös orastavalle valolle, toivolle. Kirjan eri osioista löytyy oululaisen kuvataidepsykoterapeutti ja taiteilija Aino-Maija Nikulan grafiikkaa tulkitsevia kuva-runo -pareja. Kokonaisuuteen nivoutuvat myös runot ihmisistä erilaisine tilanteineen ja tunteineen. Ja lopulta koittaa uusi kevät, luonnossa ja mielessä. Kolme kuukautta aamuun on Piia Rantakokon kolmas runoteos.

Muoniolaissyntyisen Piia Rantakokon (os. Stoor) toinen runokokoelma Runoilijan unessa vierailin tuo näyttämölle erilaisia kohtaamisia. Runojen keskeisiä teemoja ovat aika ja sanat, matkalla olo. Oulussa asuvalle Rantakokolle teemat ovat työn kautta tuttuja, psykoterapian keskeisiä elementtejä. Runoilijana hän maalaa mielikuvia, joihin lukijan on oman keskeneräisyytensä ja kipunsa kanssa helppo samaistua.

Toinen viiva on Piia Rantakokon esikoisrunokokoelma. Runojen aihepiiri kulkee naiseuden ytimessä, lapsen odottamisessa. Alkuosan runot kertovat kaipauksesta eli mitä on odottaa jotain sellaista, jota ei voi koskaan varmuudella tietää saavansa. Läsnä on vahvasti tunne omasta huonoudesta ja kaihertava kateuskin. Jälkimmäisen osan runot kuvaavat raskauden herättämiä tunnelmia: epävarmuutta, pelkoa, iloa, toiveita. Teoksen mustavalkoiset kuvat avaavat uuden näkökulman, oman tarinansa. Kaiken keskiössä on toinen viiva: ensin sen odottaminen ja sen jälkeen todeksi eläminen. - Neljä minuuttia Neljä pitkää minuuttia täynnä odotusta, jännitystä. Kahta viivaa, loton seitsemää oikein, ensimmäistä enemmän odottaa.