Pirjo Aho

Veitsiluoto, pieni saari Kemin edustalla Perämeressä on 1900-luvun alussa kalastajien tukikohta ja kemiläisten marjapaikka. Rauhallinen elo mullistuu syksyllä 1921, kun valtion rakennuttama saha aloittaa toimintansa. Työntekijöitä virtaa joka ilmansuunnasta. Sahan ympärille rakentuu vähitellen kiinteä yhteisö: asuintalot huoltorakennuksineen, kaupat, koulu, kaikki muu tarvittava. Petsamonpää ja Aunuksenpää, välissä työläisten ja herrojen luokkaeroa korostava Herrojenaitaus. Siinä Veitsiluodon entisten asukkaiden muiste-lusten päänäyttämö. Sotien jälkeen Suomi vaurastuu työnteolla. Veitsiluodon tuotanto laajenee - se työn-tää puutavaraa, sellua, paperia maailmalle. Perheiden toimeentulo on turvattu. Lapsia on paljon, sosiaalinen toiminta vilkasta. Muistelijat kertovat ja lukija saa kuulla tarinoita muun muassa arjesta ja juhlasta, työstä ja huveista, leikeistä ja koulunkäynnistä. Vähitellen teollisuus täyttää koko saaren - asukkaat joutuvat väistymään 1990-luvulle tullessa kokonaan. Kiehtovat pikku jutut vievät lukijan saaren vilkkaaseen elämään 1920-luvulta 1980-luvulle asti. Teoksen toimittaja, FM Pirjo Aho on asunut lapsuutensa ja nuoruutensa Veitsi-luodossa, työskennellyt koulu- ja opiskelukesät yhtiön eri osastoilla.

Rytikari on pieni Perämeren saari. 1900-luvun alussa saarella laidunnetaan lehmiä, lohen ja silakan kalastajat pitävät sitä tukikohtanaan. Naapurisaarelle Veitsiluotoon rakennetaan vuonna 1921 saha, ja työvoimaa alkaa virrata seudulle eri puolelta Suomea. Rytikarin historia on alusta asti värikäs. Tämä teos kokoaa yhteen Rytikarin historiaa ja antaa rytikarilaisten kertoa muistojaan kotisaaresta. Lukijan silmien eteen vyöryy kavalkadi erilaisia ihmisiä: tolkun työläisiä, kausijätkiä ja tietysti tavallisia perheenisiä ja -äitejä lapsikatraineen. Asumismuotoina on mökkiröppänöitä, parakkeja, Iso-Jokisen vuokrahuoneita, jopa omakotitaloja. Kauppoja syntyy ja lakkaa, on suutareita, partureita, korjaamoja. Saarelle saadaan koulu, poliisi, apteekki ja työväentalo. Kulkuyhteydet ja terveydenhuolto paranevat. Rytikarin vaiheista löytyy aineksia vaikka dekkariin: pirtun trokausta, yöllisiä katoamisia, pakolaisia Venäjältä, tappeluita, jopa murhia. Talvi- ja jatkosodan aikana seudun elämää värittivät ruotsalaiset vapaaehtoiset ja saksalaiset sotilaat sekä Karjalan siirtolaiset. Sodan jälkeen olot vakiintuvat Suomessa, myös Rytikarissa rakennetaan uutta, liike-elämä vilkastuu ja monipuolistuu. Wendelinin kiinteistössä toimivat muun muassa rautakauppa, vaatemyymälä, kemikalio ja jopa Säästöpankki aloittaa 1959. Muoti saa Rytikarin tytöt pukeutumaan kellohameisiin, jumppereihin ja saumallisiin nylonsukkiin. Pojat hankkivat dongarit ja nylonpaidan ja Brylcreemin avulla taivuttavat voogun otsalle. Teoksen kirjoittaja, fil. maist. Pirjo Aho on asunut lapsuutensa Veitsiluodossa, käynyt kansakoulua Rytikarissa ja asunut nuorena Paavonkarissa.

Nauta- ja sikatilan terveydenhuolto -opas käsittelee nautojen ja sikojen terveydenhuoltoa ja hyvinvointia oleellisena osana tilan kehittämistä. Tavoitteena on päästä sairaanhoidosta terveydenhuoltoon ja sen aktiiviseen tilakohtaiseen kehittämiseen. Opas auttaa tilakohtaisen terveydenhuoltosuunnitelman laatimisessa, jossa käydään läpi eläinten hyvinvointiin vaikuttavat tekijät, terveyden nykytila, tilan terveydenhuoltotyön tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset. Kirjassa on mukana useita mittareita ja tavoitearvoja, joilla voidaan arvioida eri tuotantovaiheessa olevien nautojen ja sikojen hyvinvointia ja terveyttä. Hoidon, ruokinnan ja olosuhteiden vaikutus eläinten terveydenhuoltoon käsitellään myös oppaassa.