Pirjo Karuranta

Lukijasta varmasti tuntuu, kuin tarina liittyisi ainoastaan koulumaailmaan. Niin se tekeekin, mutta Sirun elämän tärkeä kiinnekohta oli opiskelu ja siitä valmistuminen. Kohtalo päätti kuitenkin toisin. Hänen elämänsä toinen tärkeä asia oli äiti, jota hän kaipasi koko suurimman ajan elämästänsä. Minäkin olin yhdessä tärkeässä roolissa hänen elämässään. Olin luultavasti äidin korvike, silloin kun hän eniten kaipasi äitiään. Rikkinäisen kodin vaikutus tuntui koko hänen elämänsä ajan. Hädässään Siru tarttui oljenkorsiin. Koko elämänsä päämäärä oli rakkauden ja hyvänolon tavoittelu. Hän oli valmis panemaan kaikkensa peliin elämän rakkauden eteen. Hyvä ihmissuhdekin olisi korvannut tämän ainaisen rakkauden puutteen. Tämä on kertomus lapsesta joka varttui rikkinäisessä ja väkivaltaisessa kodissa ja sijaiskodissa.

Tässä kirjassa liikutaan Suomessa karun pohjoisen tulevaisuuden ja haaveiden välissä, pakon sanelemana Ruotsissa. Tarina kattaa siirtymän Lapin aineellisesti ja henkisestikin köyhästä kyläyhteisöstä onnen, leveämmän leivän ja uusien kokemusten etsintään niin vauraassa naapurimaassa kuin täysin uusissa olosuhteissa Suomessa paluumuuttajana. Sandra elää elämänsä alkupuolta toisten määräysvallassa, ja siksi toistuva oman kodin hakeminen on enemmän kuin jatkuvaa muutoksen halua. Siihen liittyy oman paikan ja onnen etsimistä yhä uusien vaikeuksien keskellä. Hän joutuu yksinhuoltajana toistuvasti kamppailemaan köyhyyttä ja syrjintää vastaan. Vaikka Sandra ei ole tottunut saamaan mitään ilmaiseksi, hän halajaa oikeutta ja kohtuutta elämässä. Hän pyrkii kohentamaan omia, myöhemmin myös lastensa, oloja tehden rajujakin ratkaisuja rajoitettujen mahdollisuuksien laventamiseksi. Tämän tarinan päähenkilön, Sandran, elämä tyttönä, naisena ja äitinä on jännittävä kuvaus menneistä vuosikymmenistä, mutta tarina on naisen elämän kuvauksena ajaton. Näin voisi käydä - ja käy - edelleen sinnikkäiden naisten elämässä ympäri maailman.