Pirjo Kotamäki

Mitä koki Bernadette Soubirous Lourdesissa 1800-luvun lopulla? Entä Portugalin Fatimassa paimenessa olleet lapset ensimmäisen maailman sodan aikaan? Pirjo Kotamäki kertoo roolirunouden kautta heidän kokemuksiaan ihmeestä, ja mukaan pääsevät myös Jeanne d`Arc, Helena Konttinen, Ignatius Loyola ja Jeesus-lapsen Teresa. Ovatko ihmeet mahdollisia myös tämän päivän maailmassa? Säkeet alkavat marraskuisesta Helsingistä, harmaasta pimeydestä, jossa ihmeet tuntuvat olevan kaukana.

Runoja tästä vaikeasta ajasta - niin luonnon, kulttuurin kuin ihmisyksilön näkökulmista. Kauemmas katsominen tuo lohtua, niin Kotamäen sairastamaan epilepsiaan kuin ympäristön sairastumiseen, jossa me kaikki yksilöt olemme omassa ajassamme mukana. Yksi Kotamäen teemoista onkin juuri aika." Matkalla on pää, hartia ja jalat kulkemaan,eri reittejä,millä päästä paikkaan kuin paikkaan, hengittämällä,hengittämättä hiljaa itsekeen(kuvittelen tämän kaiken) Kasveja emme ole, eläimiksi emme halua tulla, olkaamme siis ihmeellisiä."

Kuka oli Paavo Ruotsalainen, jonka muisto elää yhä niin Aholansaaressa kuin kirkkohistoriassa? Pirjo Kotamäki avaa säeromaanissaan Paavo Ruotsalaisen elämänvaiheita ja ajatuksia tavalla, johon ei voi olla samaistumatta. Askel askeleelta lukija kulkee yhä syvemmälle sieluntuskista kärsivän nuorukaisen ja sittemmin arvostetun sielunhoitajan elämään. Paavon lisäksi ääneen pääsevät hänen ystävänsä, vastustajansa ja perheenjäsenensä. Samalla avautuu aikakauden yleisten olojen vaikutus Paavon vaiheisiin. Lukija seuraa ”piikkisen miehen” tarinaa kuin jännityskertomusta aina viimeiselle veräjälle asti.

Mammutti ja Ikaros kertoo maailman tilasta - ajasta, jolloin outoudet nousevat pintaan. Ihmisen, luonnon ja teknologian kolmiyhteys on kaikkea muuta kuin kitkatonta. Eikä ihmisen omakuvakaan ole särötön." Kurkunpäässä särähtää metalli, koneen osanen puutuu paikalleen, / korkkiruuvit, metallikiharat, / ehkä vielä hengitän suoraan pullon suusta, / ehkä ilma siellä todella säilyy seuraaville sukupolville, seuraaville koneille jotka lisääntyvät keskenään / narahtaen, kirahtaen jo luonnostaan mutterin liikahtaessa omalle paikalleen."

Pompejilaisten viimeiset päivät ennen Vesuviuksen purkausta. Roolirunoja, joissa kertojina pompejilaiset itse. Tutkimustietoon perustuva teos tuo historian nykylukijan iholle.

Runoantologia "Untranslated Nature-K nt m t n Luonto" on Runosvengin ensimm inen kirjan muotoon painettu julkaisu, johon on koottu kollektiivin viisikon runojen lis ksi heid n ty pajoissaan tai muissa tilaisuuksissaan ahkerasti k yneiden runoilijoiden tekstej . T m runoantologia julkaistaan osana yhteisty t englantilaisen runoilija Andy Willoughbyn kanssa, joka ohjasi runoty pajoja Helsingiss vuonna 2019. Antologian kautta Runosvengi tuo esille runojen k nn sty n merkityksen. Tied mme, ett runoja ei voida aina k nt onnistuneesti syntaktisten, tyylillisten ja kulttuuristen mallien erojen vuoksi, mutta monimuotoisuutemme on my s luonteemme. K nn sty on aina tulkintaa niin kuin el m kin, ihmisluonto ja koko luonto kokonaisuudessaan jatkuvana runouden inspiraation l hteen . "Untranslated Nature-K nt m t n Luonto" poetry anthology is Runosvengi's first printed publication in the form of a book, which brings together poets who have attended its workshop or other events. This poetry anthology is released as a part of the collaboration work with the English poet Andy Willoughby, who led poetryworkshops in Helsinki during 2019. Through the anthology, Runosvengi brings out new literary texts and the significance of their translation. We are aware that poems can't be always translated successfully due to the differences between syntactical, stylistic and cultural patterns, but our diversity is also our nature. Translation work is always interpreted as the whole of life, human nature, and the whole of nature as a constant source of inspiration for poetry. Runoilijat / Poets: Ursula Anttila-Halinen, O. R. Helle-Kotka, Pirjo Kotam ki, Leena Sainio, Zoila Forss, Andy Willoughby, Kasper Salonen, Lauri Vanhala, Diliana Stoyanova, Shashank Mane, Diana Mistera, Leena Kellosalo, Ye Yint Thet Zwe, Anna Paula Herrera, Farzaneh Hatami, Msblackrose, Mohamed Sleiman Labat, Yassen Ghaleb. Toimittajat / Editors: Zoila Forss and Andy Willoughby Kutsutut k nt j t / Invited

"Tämä hento maailma, omassa kuolemassaan" on saanut innoituksensa Pyhän Birgitan (1303-1373) ihmeellisestä elämästä. Birgitta oli sekä herkkä mystikko, että aikansa vallankäyttäjä; nämä kaksi roolia kulkivat hänen mukanansa koko hänen elämänsä ajan. Birgitta tiesi mitä tahtoi - ja hän myös teki sen tiettäväksi, pelottomasti miehisen vallankäytön hallitsemassa maailmassa. Pirjo Kotamäki (s. 1965) on helsinkiläinen runoilija. Häneltä on ilmestynyt aikaisemmin viisi runokokoelmaa, joista viimeisin, "Villit linnut olkapäillä" (2020) kertoi Franciscus Assisilaisen elämäntarinan. Teoksesta "Villit linnut olkapäillä" sanottua:"Henkevä kerronta on myös sopivan kiinnostavalla tavalla modernia. [---] Kotamäki on onnistunut yhdistämään vanhanaikaisen ja nykyaikaisen ilmaisun saumattomasti, tekemättä kummallekaan hallaa."- Carlos Lievonen, Nuori Voima 19.2.2021

Nämä runot ovat saaneet innoituksensa Franciscus Assisilaisen (n.1181-1226) ihmeellisestä elämästä. Franciscus oli rikkaan kangaskauppiaan poika Italian Assisista, ja nuoruudessaan hän vietti ystäviensä kanssa vapaata hulivilielämää. Assisin ja Perugian sodassa hän jäi sotavangiksi Perugiaan vuodeksi. Vapauduttuaan hän alkoi kaivata uutta suuntaa elämälleen, ja pikku hiljaa alkoi nähdä maailman köyhät ja sairaat uusin silmin. Luonnon ystävänä Franciscus ei halunnut tappaa pienintäkään luontokappaletta; kaikille kuului arvoisensa elämä. Pirjo Kotamäki (s.1965) on helsinkiläinen runoilija. Hän voitti vuonna 2010 ”Työ, leikki ja luominen” -kirjoituskilpailun lyriikkasarjan Tampereella. Häneltä on ilmestynyt aikaisemmin neljä runokokoelmaa, joista viimeisin, Lehtiä kuolleitten kirjaan (2018) käsitteli sisällissodan ihmisten tarinoita Suomessa vuonna 1918." Henkevä kerronta on myös sopivan kiinnostavalla tavalla modernia. Vaikutuksen luovat yksittäiset ilmaisut ja esimerkiksi sulkujen käyttö. ”Risupartainen ja huonohampainen, / hoitamaton kulkija, / omaisuus siinä: jalkojen alla maa, pölyinen tie: / sitä sinun pitää kulkea / yhtä-aikaa muun ruumiisi kanssa (ainoa omaisuutesi), // Jokainen pelkosi osoittaa sormellaan sinua kohti, / ja sanoo: / taivu, taivu, / kuka luulet olevasi, / pelkojesi herra?” Kotamäki on onnistunut yhdistämään vanhanaikaisen ja nykyaikaisen ilmaisun saumattomasti, tekemättä kummallekaan hallaa."-- Carlos Lievonen, Nuori Voima 19.2.2021

Pirjo Kotamäki on helsinkiläinen runoilija, jonka esikoisteos Ilmi julkaistiin vuonna 2009. Vuonna 2014 ilmestyi runokokoelma Tomuaikaa, ja vuonna 2017 Ihmeellinen luontoni. Hän voitti vuonna 2010 1.sijan ”Työ, leikki ja luominen”-kirjoituskilpailun lyriikkasarjan Tampereella. Nämä runot kertovat sisällissodasta Suomessa vuonna 1918. Kuinka kaikki alkoi, miten kuolleitten kirja täyttyi pikku hiljaa ja sitten vauhdilla, kun keskitysleireissä nälkä ja taudit viimeistelivät ihmisen taipaleen sodassa; heidät jotka olivat ampumisista selvinneet. Kaikki eivät järjissä pysyneet, ei varsinkaan Ellen, teurastajan tytär:”Ellen oli säikkyväinen, säikkyhampainen ja ennen kaikkea nälkäinen. Mahassaan kurni jokin outo voima kuin sekarotuinen koira olisi uikuttanut siellä nälkäänsä.”

Pirjo Kotamäki (s. 1965) on helsinkiläinen runoilija, jonka esikoisteos Ilmi julkaistiin vuonna 2009 (Sanasato). Vuonna 2014 ilmestyi runokokoelma Tomuaikaa (Neirol-kustannus). Hän voitti vuonna 2010 1. sijan Työ, leikki ja luominen - kirjoituskilpailun lyriikkasarjan Tampereella. Luonto on ihmistä lähellä, ja nämä runot ovat saaneet alkunsa luonnosta. Sitähän me ihmiset itsekin olemme. Veneiden hylyt,kuivalla maalla askeleeni,parahtavat kiinni hiekkaan. Sammakko loikkaa tien yli kuin pieni kostea hevonen. Ratsuni. Prinssini.