Pirjo Puukko

Enkelikello on novelliantologia ihmisen ymmärryksestä: sen painosta ja ulottuvuuksista. Tekstit ovat Mörönperän verkkokurssilaisten kirjoittamia.

Sakarin kesään mahtuu vain yksi asia. Hän on löytänyt alkukesällä avuttoman linnunpoikasen metsästä ja tuo sen aarteena mökille. Kaikki eivät ole ihastuneita Sakarin löytöön, erityisesti isosisko Kertulla on kitkeriä mielipiteitä. Perhe pohtii asiaa pääsemättä selkeään ratkaisuun, ja niin linnunpoikanen jää kuin varkain hoivattavaksi. Onhan se niin suloinen. Mutta onko päätös viisas? Lintu saa nimen Naksu, se kasvaa ja kiintyy ihmisiin. Sen touhuja pihalla ja vedessä on hauska seurata. Jotain Naksun elämästä silti puuttuu eivätkä ihmiset pysty täyttämään aukkoa. Syksy tuo ongelman, sillä lintua ei voi viedä kaupunkikotiin. Mitä pitäisi tehdä?

“Kuinka pitkä matka on mielestä toiseen? Joskus se on kuiskauksen päässä ja toisinaan ei edes huutamalla ylety.” Kahden naisen lapsuuden ja nuoruuden taustalla soivat erilaiset äänet, jotka kirjailevat mieleen omia jälkiään. Ellin lapsuus itäsuomalaisessa maalaismaisemassa vaihtuu sodan jymyn täyttämään nuoruuteen. Hänen tyttärensä Anita kokee maaltamuuton Helsinkiin 50-luvun jälleenrakennuskaudella ja elää nuoruutensa 60-luvulla sodanvastaisten iskulauseiden keskellä. Kunnes jalkasi kantavat kuvaa Ellin ja Anitan kasvua naisiksi ja äideiksi. Elli päätti kulkea kohti parempaa. Äidittömän tytön kirvelevät kokemukset pyörivät hänessä kuin kivet hiidenkirnussa ja kaivautuivat yhä syvemmälle. Anita ihaili Elli-äitiään mutta törmäystä hän ei kyennyt estämään.

On kaksi ihmistä, on kaksi maailmaa. Risteäviä teitä pallonpinta väärällään. Joka risteyksessä törmäysvaara. Kun menoa katsoo hieman vinosti, hymy heräilee huulilla. Novellikokoelmassa Mutkanlukutaito etsitään törmäyspaikkoja ja kuvataan erilaisia selviytymisyrityksiä.