Raija Pohjamo

Varhainen tunne-elämä elää ja vaikuttaa ruumiissamme, kokemuksissamme, tunteissamme, ajatuksissamme tietoisesti tai tiedostamattomasti. Se on perusta lasten, nuorten, aikuisten ja elämän kolhuja liikaa saaneiden ihmisten parissa tehtävässä työssä. Winnicottin kirjoitukset avaavat mahdollisuuksia ymmärtää tätä kokonaisuutta sekä tunne-elämää yleensäkinDonald Woods Winnicott (1896–1971) oli englantilainen lastenlääkäri ja psykoanalyytikko. Hän oli yksi merkittävimmistä varhaisen tunne-elämän parissa elämäntyönsä tehnyt psykoanalyytikko. Hän oli myös merkittävä psykoanalyysin teorian uudistaja, ehkä merkittävin Freudin jälkeen. Hän uudisti vallitsevan teorian suuntaa erityisesti ympäristön merkityksen ja varhaisen riippuvuuden osalta. Lapsi ei voisi selvitä ilman huolta pitävää ympäristöä, ei fyysisesti eikä emotionaalisesti. Winnicott käytti teksteissään äiti-sanaa tarkoittaen sillä äidin funktiota. Äidin ei tarvitse välttämättä olla lapsen biologinen äiti, vaan ihminen, joka ottaa lapsen hoidosta kokonaisvastuun. Winnicotin käsite riittävän hyvä äiti on levinnyt kulovalkean tavoin yleiseen tietoisuuteen. Äidin ei tarvitse olla täydellinen, vain koneet ovat. Winnicottin ajatukset luovuuden juurista antoivat merkityksen lasten yleismaailmallisesti käyttämälle pehmolelulle, nallelle. Nalle tai jokin muu esine on lapsen ensimmäinen luomus ja siten tärkeä löydös tunne-elämän itsenäistymisen alkuvaiheissa. Winnicott tunsi itsensä etuoikeutetuksi voidessaan auttaa lapsia, äitejä ja myös aikuisia potilaitaan löytämään oman itsensä esteiden takaa, jotta omannäköinen elämä arkipäivän luovuuksineen tulisi mahdolliseksi ja että se voisi olla omaperäistä, aitoa tuntuen merkittävältä sekä elämisen arvoiselta. Winnicottin mielestä jokaisessa yksilössä on terve taipumus positiiviseen kehitykseen riittävän hyvässä ympäristössä, missä ei ole jouduttu kohtaamaan liian isoja haasteita, Riittävän hyvän ympäristön ei tarvitse löytyä ainoastaan lapsuudesta. Sen voi löytää tai luoda itse myöhemmin elämässä.

Läheisen muistisairaudesta on kirjoitettu paljon. Omaishoitajan sisäisestä kokemusmaailmasta tunteineen on tekstiä paljon vähemmän. Kirjan keskushenkilöinä ovat Alzheimerin tautiin sairastuneen läheisen omaishoitajat. Joka vuosi kuolee tuhansia muistisairaita, mutta Alzheimerin tautiin sairastuu paljon enemmän. Muusta syystä omaisiaan hoitavia on monta sataa tuhatta. Kirjan teksti puhuu tunteista omaishoitajien äänellä. Kirjassa pohditaan myös sitä, miten tunteiden kanssa voidaan selvitä. Alzheimerin tauti johtaa kuolemaan. Kuoleman, suremisen ja luovuuden merkitykset saavat kirjassa tilansa. Kirja voi koskettaa jokaista, joka hoitaa omaistaan.

Tunteet syntyvät ensin. Niiden alkuperä on ruumiillisissa tuntemuksissa. Järjen ja älyllisyyden on odotettava vuoroaan kehityksen alkuvaiheissa. Tunteiden merkitys ja voima näyttelevät keskeistä osaa ihmisenpsyykkisessä hyvinvoinnissa koko elämän ajan. Kirjamme tarkoituksena on luodata sinne, missä ovat tunteiden juuret sekä antaa mahdollisuuden löytää syvälle ulottuvaa ymmärrystä omaan tunne-elämään. Kirja pyrkii myös etsimään edellytyksiä, miten tunne-elämän monet vivahteet pääsevät kehittymään. Kirja sopii kaikille syvyyspsykologiasta kiinnostuneille sekä lasten ja myös aikuisten parissa työskenteleville ammattihenkilöille.