Raija Pyöli

Teoksessa matkataan pitkä evakkotie kirjoittajan suvun mukana rajakarjalaisesta Salmin pitäjästä Keski-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan kautta Pohjois-Savoon, Maaningalle. Siirtokarjalaiset joutuivat aloittamaan uuden elämän lähes nollapisteestä. Kuvaus kirjoittajan lapsuudesta 1950- ja 1960-luvulta antaa osuvaa ajankuvaa evakkoperheen sodanjälkeisistä oloista kaupungissa ja maaseudulla. Perhe sinnitteli toimeentulon haasteiden parissa, eikä lasten kouluttamista pidetty ensisijaisena tavoitteena. Filosofian tohtori Raija Pyölin matka näistä lähtökohdista erilaisten piirien kautta akateemisiin ympyröihin on ollut pitkä ja kivikkoinen. Piikomisvuodet Helsingissä ja Lahdessa, itseopiskelu ja koulunkäynti ansiotyön ohella, opiskelu venäjän ja ruotsin opettajaksi ja lopulta päätyminen lapsuuskodin kielen karjalan tutkijaksi ja yliopistomaailmaan kuvataan osin huumorilla, osin vakavammallakin otteella. Kenttätyömatkat rajan taakse Aunuksen Karjalaan muodostavat oman erityisen maailmansa. Kirjoittaja ei säästele itseään - eikä kaikkia kohdalleen osuneita ihmisiäkään. Optimismi elämän koetellessa säilyy ja välittynee jälkipolvillekin. Pyöli on aikaisemmin julkaissut karjalan kielen oppimateriaalia, sanakirjoja ja kieliopin sekä elämäkerran Elostu suurembi ruado. Ljudmila Markianovan elämä (2021).

FT Raija Pyöli on kirjoittanut livvinkarjalan äidistä Ljudmila Markianovasta elämäkerran, joka kertoo Markianovan mittaamattoman arvokkaasta työstä, jonka ansiosta rahvas opastui lugemah da kirjuttamah omassah muamankielel eli kansa oppi lukemaan ja kirjoittamaan omaa äidinkieltään. Teos on jaettu lukuihin, joissa kerrotaan Ljudmilan lapsuudesta ja hänen kasvuympäristöstään, opinnoista Petroskoissa sekä työurasta opettajana, tutkijana, livvinkarjalan elvyttäjänä ja kansanvalistajana. Merkittävän huomion saa luonnollisesti Markianovan elämän keskipiste, karjalan kieli ja sen kehittäminen. Kirjoittaja pysähtyy myös pohtimaan karjalan kielen tulevaisuutta. Oman osansa saa myös Ljudmila Markianovan yksityiselämä. Professori Irma Mullonen on todennut kirjasta, että siinä on kaksi päähenkilöä, Ljudmila Markianova ja karjalan kieli. Taustalla on ihmeellinen vuosituhannen vaihteen toivon ja odotuksen aika, jolloin karjalan kieltä elvytettiin ja kirjakieliä luotiin. Ljudmila oli keskellä tätä toimintaa - oikea ihminen, oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Tuo aika on jäänyt historiaan, ja Ljudmila oli tätä historiaa tekemässä. Kirjassa on runsas kuvitus, joka koostuu pääosin ennen julkaisemattomista valokuvista.

Salmi-Säätiön 60-vuotisjuhlan kunniaksi julkistettiin 25.10.2008 Kuopiossa säätiön kustantama Sanakirja suomi-karjala. Karjalalla tarkoitetaan sitä kielimuotoa, jota ennen viime sotia puhuttiin Aunuksessa, Salmissa, Suistamolla ja osassa Suojärven pitäjää ja josta rajantakaiset karjalanpuhujat käyttävät nimitystä livvin kieli tai karjala. Myös nimityksiä aunus, aunuksenkarjala ja livvinkarjala käytetään molemmin puolin rajaa. Sanakirja on tarkoitettu kaikille niille, jotka haluavat parantaa kielitaitoaan, laajentaa ja syventää sanavarastoaan sekä oppia puhumaan ja kirjoittamaan karjalaa kieliopillisesti oikein. Kirjasta on pyritty saamaan mahdollisimman helppokäyttöinen. Sanat esiintyvät osin taivutettuina, ja lukuisat esimerkkifraasit helpottavat ja elävöittävät kielenkäyttöä. Kirjaan on valittu noin 20.000 nykysuomen hakusanaa, jotka edustavat yhteiskuntaelämän eri aloja. Se karjalankielinen sanasto, joka viime sotien yhteydessä Sisä-Suomeen siirtyneillä rajakarjalaisilla saattaa vielä olla muistissa, on lähinnä agraariyhteiskunnan sanastoa. Yhteiskunta on muuttunut, ja nyt tarvitaan toisenlaista sanastoa, Raija Pyöli kertoo.