Innostukseni matkustamiseen syttyi vietettyäni vaihto-oppilasvuoden 1967-1968 Yhdysvaltain itärannikolla. Kun olin jättämässä Amerikan perheelleni jäähyväisiä, en osannut kuvitella, että palaisin tähän toiseen kotiini vielä lukuisia kertoja ja että yhteydet perheenjäseniin kantaisivat aina tähän päivään saakka. Vuoden aikana saatu sujuva englanninkielen taito osoittautui myöhemmin tärkeäksi työssäni viittomakielen tulkkina. Turistimatkani 1976 Alma Ataan, Tashkentiin, Bucharaan ja Samarkandiin tuntuivat puolestaan siltä kuin olisin liikkunut Tuhannen ja yhden yön tarinoiden mailla. Tashkentissa tapaamani australialaispariskunta Adelaidesta tuli Suomeen ja kutsui minut vastavierailulle maailman toiselle laidalle. Sapattivuotenani 1986 heidän kutsunsa viritti idean maailmanympärysmatkasta. Viidessä kuukaudessa kiersin maapallon ympäri ja pysähdyin kuudessa eri maassa ystäviäni ja sukulaisiani tapaamassa. Australian värikylläinen kukkiva kevät, ihmeellinen luonto ja ihmisten rento elämäntyyli jättivät jälkeensä haaveen saada joskus vielä palata kenguruiden maahan. Opintovapaa 1990-1992 kansainvälisiä asioita ja kehitysyhteistyötä opiskellessa vei minut projektimatkalle Uruguayihin ja Latinalaiseen Amerikkaan. Opintojen jälkeen avautui uusi ura Kuurojen maailmanliiton tehtäviin ja kansainväliseksi tulkiksi. Matkoja kertyi vuosien varrella työn merkeissä ja muutenkin yli 70 maahan. Kahden maailman, kuurojen ja kuulevan, kansalaisena minulla on ollut kaksinkertainen ilo matkoillani päästä tutustumaan kuurojen tilanteeseen ja palveluihin eri puolilla maailmaa ja nauttia eri maiden kulttuureista, historiasta ja elämäntavoista. Viittomakieli ei ole kansainvälistä, vaan kullakin maalla on oma sen maan kulttuuriin perustuva viittomakielensä. Kuuroilla ja kuurojen vanhempien kuulevilla lapsilla on synnynnäinen lahja ymmärtää erilaista viittomista. Usein en ole ymmärtänyt paikallisten kuulevien ihmisten kieltä, mutta viittomakielisten ihmisten kanssa on yleensä löytynyt ”yhteinen kieli” tietojen ja kokemusten vaihtoon.
