Raimo Hakola

Rohkea tietokirja valottaa Jumalan inhimillistä taustaa. Jumala on yksi historiaan eniten vaikuttaneista ideoista. Hänellä on perusteltu niin sortoa kuin hyviä tekoja. Juutalaisuudessa ja kristinuskossa kaikkivaltiaan uskotaan olevan muuttumaton, mutta arkeologian ja kriittisen tekstintutkimuksen kautta piirtyy toisenlainen kuva. Ensimmäinen suomalaisten teologien aiheesta kirjoittama yleistajuinen teos esittelee Jumalan värikästä varhaishistoriaa. Kiehtova kirja kuvaa, miten muinaisesta myrskynjumalasta kehittyi kaikkivaltias Jumala ja juutalaisesta opettajasta ylösnoussut Kristus ja Jumalan poika. Se käsittelee myös esimerkiksi Jumalan sukupuolta sekä enkeleitä, demoneja ja helvettiä.

Uuden testamentin neljä evankeliumia ovat Raamatun keskeisintä aineistoa. Kirkkokäsikirjassa määritellään evankeliumiteksti joka sunnuntaille, ja näistä teksteistä saarnataan viikoittain kirkoissa joka puolella Suomea. Teologian tohtorit ja raamatuntutkijat Raimo Hakola ja Outi Lehtipuu ovat kirjoittaneet ajantasaisen suomalaisen kommentaariteoksen Kirkkokäsikirjan ensimmäisen vuosikerran mukaisiin evankeliumiteksteihin. Tekijät ottavat tekstien selityksissään huomioon niin uusimman tutkimuksen kuin perinteisen tulkintahistorian.

Uuden testamentin neljä evankeliumia ovat Raamatun keskeisintä aineistoa. Jokaiselle pyhäpäivälle on määritelty oma tekstinsä, josta saarnataan kirkoissa joka puolella Suomea. Suomalaiset raamatuntutkijat ovat kirjoittaneet toisen vuosikerran teksteihin ajantasaisen suomalaisen kommentaariteoksen. Teoksen myötä evankeliumitekstien kommentaarisarja valmistuu: sarjan aiemmat osat ovat Alussa oli Sana (2013) ja Maan suola (2014).

Uuden testamentin neljä evankeliumia ovat Raamatun keskeisintä aineistoa. Jokaiselle pyhäpäivälle on määritelty oma tekstinsä, josta saarnataan kirkoissa joka puolella Suomea. Tutkijat Raimo Hakola, Niko Huttunen ja Outi Lehtipuu ovat kirjoittaneet kolmannen vuosikerran teksteihin ajantasaisen suomalaisen kommentaariteoksen. Teos on samaa sarjaa kuin aiemmin ilmestynyt ensimmäisen vuosikerran tekstien kommentaari Alussa oli Sana (Kirjapaja 2013). - "Hakolan ja Lehtipuun teos on tullut huutavaan tarpeeseen. - On toivottavaa, että Hakola, Lehtipuu ja kustantaja päätyvät julkaisemaan myös toisen ja kolmannen vuosikerran evankeliumien selitykset." - Sini Hulmi, Teologinen Aikakauskirja 4/2013.

Mitä Israelin kansan alkuperästä tiedetään? Milloin monoteismi eli usko yhteen Jumalaan syntyi? Kuinka laajalle hellenistinen ja roomalainen kulttuuri oli levinnyt Jeesuksen ajan Israelissa? Kävikö Jeesus teatterissa? Mitä kreikkalainen auringonjumala tekee juutalaisessa synagogassa? Arkeologiasta voidaan etsiä vastauksia näihin ja moniin muihin mielenkiintoisiin kysymyksiin, joihin Raamattu ei anna yksiselitteistä vastausta. Arkeologia avaa näkökulman, joka rikastaa kuvaa kristinuskon ja juutalaisuuden juurista ja osoittaa, kuinka monimuotoinen maailma Raamatun tekstien taustalle kätkeytyy. Kristinuskon ja juutalaisuuden juuret on ensimmäinen yleistajuinen mutta samalla tieteellinen suomenkielinen johdatus Raamatun arkeologiaan. Siinä kuvataan useita arkeologisia kohteita ja löytöjä, joita ei ole aiemmin esitelty suomenkielisessä kirjallisuudessa. Runsas nelivärikuvitus täydentää teoksen. Raimo Hakola on Uuden testamentin eksegetiikan ja Juha Pakkala Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti Helsingin yliopistossa. Pakkala johtaa arkeologisia kaivauksia Israelin Kinneretissä.

Reconsidering Johannine Christianity presents a full-scale application of social identity approach to the Johannine writings. This book reconsiders a widely held scholarly assumption that the writings commonly taken to represent Johannine Christianity – the Gospel of John and the First, Second and Third Epistles of John – reflect the situation of an introverted early Christian group. It claims that dualistic polarities appearing in these texts should be taken as attempts to construct a secure social identity, not as evidence of social isolation. While some scholars (most notably, Richard Bauckham) have argued that the New Testament gospels were not addressed to specific early Christian communities but to all Christians, this book proposes that we should take different branches of early Christianity, not as localized and closed groups, but as imagined communities that envision distinct early Christian identities. It also reassesses the scholarly consensus according to which the Johannine Epistles presuppose and build upon the finished version of the Fourth Gospel and argues that the Johannine tradition, already in its initial stages, was diverse.

Reconsidering Johannine Christianity presents a full-scale application of social identity approach to the Johannine writings. This book reconsiders a widely held scholarly assumption that the writings commonly taken to represent Johannine Christianity – the Gospel of John and the First, Second and Third Epistles of John – reflect the situation of an introverted early Christian group. It claims that dualistic polarities appearing in these texts should be taken as attempts to construct a secure social identity, not as evidence of social isolation. While some scholars (most notably, Richard Bauckham) have argued that the New Testament gospels were not addressed to specific early Christian communities but to all Christians, this book proposes that we should take different branches of early Christianity, not as localized and closed groups, but as imagined communities that envision distinct early Christian identities. It also reassesses the scholarly consensus according to which the Johannine Epistles presuppose and build upon the finished version of the Fourth Gospel and argues that the Johannine tradition, already in its initial stages, was diverse.