Raimo Pesonen

Tietokirja kartoittaa 70 vuotta täyttävän Suomen Rauhanpuolustajat ry:n historiaa tähän päivään asti. Teos ei ole perinteinen järjestöhistoriikki, vaan se kertoo kriittisestikin järjestön keskeisimmistä vaiheista vuosikymmen vuosikymmeneltä peilaten sitä kulloisiinkin maailmanpoliittisiin muutoksiin. Nämä muutokset ovat vaikuttaneet keskeisesti Rauhanpuolustajien toimintaan. Esille nousevat muun muassa 1950-luvulla alkanut ydinasevarustelu, Vietnamin sota, vuoden 1968 Tshekkoslovakian miehitys, 1980-luvun euro-ohjusten aikakausi, Irakin sota ja viimeisimpinä Ukrainan ja Syyrian konfliktit sekä ilmastonmuutokseen liittyvät uhat. Rauhanpuolustajien vuosikymmenet suuntaa katseen myös Euroopan ulkopuolelle, Afrikkaan ja Aasiaan. Rauhanpuolustajat suomalaisena rauhanjärjestönä on saanut osakseen niin kiitosta kuin ankaraa kritiikkiäkin. Kirjassa ääneen pääsevät järjestön keskeisimmät tekijät ka aikalaiskriitikot. Rauhanpuolustajien vuosikymmenet katselee järjestön menneisyyttä enemmän kriittisten kuin nostalgisten linssien läpi. Samalla se muistuttaa rauhan puolesta tehtävän kansalaisjärjestötyön tärkeydestä juuri nyt. Sotiin ja sotateollisuuteen käytetään tänään rahaa enemmän kuin koskaan maailman historiassa ja veriset konfliktit ovat arkipäivää joka maanosassa. Rauhanpuolustajien vuosikymmenet perustelee moniäänisesti, miksi järjestön toiminnalla on merkitystä tänäkin päivänä.

Tarkkanäköinen ja hykerryttävä romaani purku-uhan alle joutuvista perhesuhteista ja raadollisesta rakennusbisneksestä. ”Suljen silmät, pidän auton rattia kevyesti käsieni välissä, hengitän syvään ja rauhallisesti. Minun työpäivänion ohi. Vaikka se oli hyvä, työ on silti vain työtä. Sivelen olkapäitäni vuorotellen, sanon itselleni että nyt minä ravistelen työt pois vaatteistani. Minulla on paljon muutakin, ja nyt minä ajattelen sitä kaikkea. Minulla on koti japerhe. Elämä. Unelma.” Näin vakuuttaa itselleen Liikanen, valmistumaisillaan olevan Asunto-osakeyhtiö Betsaidantien kohdevastaava,ja aloittaa odysseian, jonka lonkerot ulottuvat työmaalta kotiin ja perhe-elämän perustuksista ihmismielenperimmäisiin kammioihin saakka. Samaan aikaan kun Liikasen päivät täyttyvät taloyhtiön hallituksen valituslistoistaja ongelmallisista betonivaluista, alkaa kotona tapahtua perheonnea vakavasti uhkaavia asioita. Vaimo ja poika käyttäytyvät oudosti, kumpikin tahollaan ja kumpikin tavallaan, eikä enää ole lainkaan varmaa, että Liikasen vuosikausia salaa vaalima unelma ehtii pelastaa erilleen ajautumassa olevan perheen. Romaanissaan Rakentaja Raimo Pesonen kääntää lahjomattoman ja terävänhumoristisen katseensa kohti villiksi länneksi ajautunutta rakennusbisnestä – ja kertoo samalla puhuttelevan tarinan siitä, mitä tapahtuu kun perheen sisällä jätetään sanomatta se mitä pitäisi ja vaalitaan omia unelmia yhteisinä.

Hyvä vai paha Nato, kas siinäpä ikuinen kysymys? Lähestyvät eduskuntavaalit, Ukrainan kriisi sekä Venäjän ja lännen uusi vastakkainasettelu ovat lisänneet Nato-keskustelun kierroksia. Suomalaisten suhtautuminen Natoon ei ole kuitenkaan suuremmin muuttunut sitten 1990-luvun lopun, jolloin jäsenyyttä kannatti kyselyissä hieman yli 30 prosenttia suomalaisista. Nykyään kannattajia on noin neljännes ja vastustajia 60 prosenttia. Jäsenyyden kannattajien vaikutusvaltaisuus ja aktiivisuus pitävät keskustelun laineet korkealla asetelmien sitkeästä muuttumattomuudesta huolimatta. Raaputtamalla keskustelun ja Natosta luotujen kuvien pintaa päädytään tutkimaan Suomea ja suomalaisuutta Raimo Pesonen (s. 1968) on kirjailija ja kolumnisti.

Världen idag kan liknas med en tidsinställd bomb. Nedräkningen pågår redan – och tiden håller på att rinna ut. Mänskligheten är medveten – men vad gör den åt detta? Ja, den är överallt flitigt sysselsatta med något som de kallar ”Militärt försvar”. Detta vansinne som går ut på att utveckla allt hemskare vapen för att försvara sig mot en ondskefull fiende. Hittills ( vad man vet ) har man skapat atombomben, neutronbomben, napalmbomben, landminan, splitterbomben, senapsgasen, robotsystem och antirobotsystem – och nu toppen av detta även biologiska vapen. Men detta är inte tillräckligt nog. Man kan utplåna all liv från jordens yta – och detta hundra gånger om - men detta tycks inte vara tillräckligt nog. Jag vill att världens medborgare blir medvetna om sin makt och vägrar att tillverka vapen, ta vapen i sina händer och gå i krig. Svårare än så är det faktiskt inte. Alla krigen tar då slut på en gång. Det kan ju inte bli något krig om vi inser att vi inte har någon fiende, att alla folk är våra medmänniskor. - Alltså: det är DU och JAG som avgör vilken väg mänskligheten skall gå. Det borde inte vara särskild svårt att välja – för vi människor är ju det klokaste djuret på jorden. Denna bok är en uppmaning till kamp mot våld och krig i världen. Det är en blandning av fakta och fiction, dikt och verklighet – och handlar inget mindre än att rädda jorden från undergång – i boken med hjälp av utomjordingar.

Det här är inte en vanlig bok- utan en uppmaning till kamp mot våld och krig runtom i världen. Jag har läst en massa böcker (90 stycken - och några till) för att hämta fakta och inspiration. Det är en blandning av fakta och fiction, dikt och verklighet - och handlar inget mindre än att rädda jorden från undergång - med hjälp av utomjordingaDet här är inte en vanlig bok- utan en uppmaning till kamp mot våld och krig runtom i världen. Jag har läst en massa böcker (90 stycken - och några till) för att hämta fakta och inspiration. Det är en blandning av fakta och fiction, dikt och verklighet - och handlar inget mindre än att rädda jorden från undergång - med hjälp av utomjordingar (i boken: Auaner) Situationen - och utvecklingen - på jorden är skrämmande just nu. Det finns idag vapen i världen som räcker till att slå ut aIlt liv på jorden - inte bara en gång, utan hundratals gånger om- men det tycks inte vara tillräckligt nog. Vad som värst är, är det faktum, att alla krigen som pågår just nu är mellan olika religioner. FN:s deklaration om de mänskliga rättigheterna är vackra - men efterlevs dåligt. Jag vill att alla världens medborgare blir medvetna om sin makt - och vägrar att tillverka vapen och ta vapen i sina händer -svårare än så är det faktiskt inte -alla krigen tar då slut på en gång. Gjorda undersökningar, i olika delar av världen, visar (inte oväntat) att de flesta av oss vill ha fred - även de stora politiska ledarna påstår sig vilja ha fred. Vad är det då som vi väntar på? Vi skall aktivera vår globala hjärna - och det redan idag!r (i boken: Auaner) Situationen - och utvecklingen - på jorden är skrämmande just nu. Det finns idag vapen i världen som räcker till att slå ut aIlt liv på jorden - inte bara en gång, utan hundratals gånger om- men det tycks inte vara tillräckligt nog. Vad som värst är, är det faktum, att alla krigen som pågår just nu är mellan olika religioner. FN:s deklaration om de mänskliga rättigheterna är vackra - men efterlevs dåligt. Jag vill att alla världens medborgare blir medvetna om sin makt - och vägrar att tillverka vapen och ta vapen i sina händer -svårare än så är det faktiskt inte -alla krigen tar då slut på en gång. Gjorda undersökningar, i olika delar av världen, visar (inte oväntat) att de flesta av oss vill ha fred - även de stora politiska ledarna påstår sig vilja ha fred. Vad är det då som vi väntar på? Vi skall aktivera vår globala hjärna - och det redan idag!

Automiehen valtakunta on kaunis ja selkeä, se tuoksuu kahville, dieselille ja höyrymakkaralle, lähdön tunnelmalle. Automiehen ajatuksissa maantiet ja yöhuoltamot, moottoriteiden tunnelit ja kallioleikkaukset kääntyvät runoudeksi, rekkamiesten hiljaisina polttamat tupakat syvällisten kohtaamisten hetkiksi. Automiehen ihmeellisen pään sisään näkee vain automies itse - eikä hänkään enää tavoita sieltä kaikkia mutkia, kaikkea sitä mikä tapahtui ennen, toisessa elämässä. Mietin onko olemassa monta aikaa. Kaksi ainakin on, ennen ja jälkeen, sen minä tiedän, mutta onko muuta. Hämärää ei tarvitse tuijottaa pitkään kun vilunväristys käy lävitseni, ja minä ajattelen, kuinka ajan taas vastaan suurta pimeää joka tulee pohjoisesta ja syyssateen jäljiltä musta maa haalistuu aavistuksen verran ja ennen Mikkeliä näen usvan keskellä ensimmäiset valkoisiksi huurtuneet puut ja mietin monestiko sitä pitää vielä lähteä. Kolmannessa romaanissaan Raimo Pesonen ajeluttaa lukijaansa yksioikoisen mutta valloittavan automiehen kyydissä ympäri Suomea. Matkan varrella kohdataan liuta tragikoomisia hahmoja, joista jokaisella on oma roolinsa trillerimäisiä piirteitä sisältävässä ja kaurismäkeläisen huumorin sävyttämässä tarinassa. Automiehessä Pesonen yhdistää rosoisen maailmankuvan ja melankolisen tematiikan salakavalaan komiikkaan.

Ei tarvi alistua kun osaa poistua...... aulavat Sielun Veljet. Joona ja bändikaverit sisäistävät sanoman, pakkaavat bändikamat ja itsensä rähjäiseen pikkubussiin ja suuntaavat 90-luvun alussa ahdasmielisenä ja ymmärtämättömänä pitämästään Suomesta suurin odotuksin Saksaan. Kyse on ei enemmästä eikä vähemmästä kuin elämästä. Toiveista, suunnitelmista, uskosta omiin kykyihin. Nuoruuden jäljittelemättömästä ja raa’asta vimmasta. Luottamuksesta siihen, että tulevaisuudella on tarjota jotakin ainutkertaista ja ihmeellistä. Vuodet kuluvat, vuosituhat vaihtuu. Mikään ei muutu, ja kuitenkin kaikki on lopulta toisin. Arki iskee rock-haaveilijoihin, jotka ovat loputtomiin valmiita kääntämään toisenkin posken. Keskelle ääneenlausumatonta mutta sitäkin todellisempaa veriveljeyttä kiilaavat rakkaus, huumeet ja nurkan takana vääjäämättömästi vaaniva todellisuus. Kun tiet erkanevat, haaveilijat tekevät kukin oman valintansa. Mitä sitten tapahtuu, mitkä ovat uudet unelmat - vai onko niitä? Pesosen toinen romaani on häkellyttävän ja häikäisevän totta. Se on kii keässä elämänjanon kuvauksessaan rujo, ja juuri siksi kaunis. Se ei selittele, moralisoi tai yritä nousta kuvaamiensa asioiden yläpuolelle, vaan katsoo kaikkea tapahtuvaa ikään kuin yltiörehellisen dokumentaristin silmin: tällaista tämä on, näiden jätkien nuhruinen ja roisi taival kohti mainetta ja kunniaa. Saavutetaanko niitä koskaan, ei ole oleellista. Elämä, kaikki matkan varrella tapahtuva on.