Raimo Tuomainen

Raimo Tuomainen (s. 1957) on runoilun moniottelija. Kokoelma sisältää loruja tai runoja monenikäisille, aivan pienistä aina kouluikäisiin. Tekstejä yhdistää riimittely ja perusnaivistinen ote. Ajatuksena on viihdyttämisen lisäksi myös lapsen sanavaraston monipuolistaminen. MIKO-MIKOJo huuto raikuu ja Tico Tico! Siis Rio soikoon, ei mikään Eilat…On tähtivieraana Miko-Miko! Nyt katseet häneen, ja valokeilat! Aika on kurjaa: se patinoi. Vaan Miko-hurmuri antaa voimaa! Miko vain salsaa ja latinoi,pysäyttää ajan: on aamunkoimaa. Kun Miko alkaa, väsyinkin herää. Rautaa on Miko, ja tulista! Jokainen seuraa kuin silmäterää. Ei susikaan malta ulista.

Raimo Tuomainen (s. 1957) on runoa ja aforismia koetellut terveystieteilijä. Runot koskettelevat ihmisyyden koko kirjoa. Keskeisiä teemoja ovat kuitenkin oman tien etsintä, rakkaus, ihmisenä olemisen vaikeus ja ihmisen paikka maailmankaikkeudessa - ja ilo. OLET KIINANRUUSUNIEn tuo sinulle kukkia,sillä haluan, ettäkasvatat itseäsi, ja kastelet. Vaihdetaan mullat aina sopivasti,vaikka se tekisi kipeää. Olet kiinanruusuni. Odotas, puhun sinulle,niinhän kukatkasvavat paremmin.

Raimo Tuomainen (s. 1957) on aforismia ja runoa koetellut terveystieteilijä. Aforismit keskittyvät käsittelemään aivan kaikkea mahdollista, nauttien savolaisittain sanoista ja ajatuksista, verbaalisista laukaisuista. Usein rikotaan aforismin rajaa, erehtyen para-aforismin puolelle. Ei kannata heittää kirvestä kaivoon, vaikka se olisi naapurin. Huomisen muuntaminen eiliseksi vaatii vain aikaa. Runsas elämänviisaus ei mahdu pieneen päähän, joten se valuu venyttämään keskivartaloa. Sinnikkyys auttaa: kun oikein sitkeästi lyö päätään seinään, saa tahtonsa muuttumaan. Usko itseesi vaikket vaikuttaisi uskottavalta. Valaistuneet vaikuttavat usein pimeiltä.

Älä lue tätä ikinä on riimiperinteen hellimistä, elvyttämistä ja rahvaanomaistamista. Riimit ovat pääosin lyhyitä ja ytimekkäitä tilannekuvia. Ylevä on niistä kaukana, kaunis ehkä lähempänä. Tekstejä leimaa naivistisuuden ja älyllisyyden yhdistelmä sekä ymmärtämys ihmiselämän monimuotoisuutta kohtaan. Tarkoituksena on koskettaa, ravistaa ja paikoin satuttaakin, myös rikkoa tabuja. Keskeiset teemat ovat silti perinteisiä: rakkaus ja inhimillinen tuska.