Rami Laine

Tämä kirja on Suomenneidon takapuolen sipaisu - hienoinen helmannosto kesäisessä "roadrunoudessa", joka hengittää järvensuulla tauko-paikallaan - periaatteesta, aina laiturin niiasta rannalla makailuun... ..sinä suloinen suvi! MATKA Lahnajärveltä Tikkurilaan on yllättävän pitkä, usko pois - mahdollinen lukivirheeni, sillä omastani viikon lojuin Saimaan rannalla, mutta Lahnajärveltä Sinirikontielle se kesti trippimittarin mukaan neljä vuotta yhdessä kesässä! Enkä saanut edes yhtään lahnaa!! Tämä runostrippi syntyi aidoista matkaruksauksista, jotka tein nykymaailmassa niin haihtuvalla lyijykynällä vasten notkuvaa paperia yhdessä aina niin avoimen puolisoni Empun kanssa [rakkaalla lapsella on aina niin monta nimeä, että kaikkea en kehtaa]. Mutta tämä kirja kehtaa kosia toukkaa, joka etsii lukua. Tässä kesässä kävimme itäisessä Suomessa, edellisen vastarakkaaksi. Hersyimme kesän valoa, rakkaudesta, naurusta - kyynelten tiehyet täyttyvät kun jätän tämän kesätien. Kun Iloinen Juomapoika jätti minut, minut valtasi sydämellään Suloinen Elotyttö. Kesä jakoi ja onneaan ei voi kuin jakaa,- ja nyt minä en lainaa mitään - vaan jaan: olkaamme hyviä: Suloisen elotytön kahdenkeskeiset sulot.

Vesi ja mets ovat aina olleet paitsi suomalaisten, my s skandinaavisten maiden ihmisten pyh tt , mielen rauhan tyyssija - toinen maailma. Kunnioitettu. Pel tty. My s elinehto. Suojeltu. Kirja vie meid t t h n paikkaan, jossa voimme kaikki tuntea yht heimolaisuutta, kulkea veden virrassa, kun sormiemme v list lipuvat kaarnan ryhmyt ja sateen j lkeen humus tuoksuu ja levi - kutoo mets n peittoa ymp rillemme. Runoja luonnosta, mets st , vedeksi tulemisesta, olemisen kokemuksia mets n omilla aisteilla.

Teos on syntynyt omista kokemuksista ja lyhyistä hetkistä, jotka ovat puhutelleet kirjoittajan runominää ja synnyttäneet ajatuksen virtaa. Lumoavaa niistä tekee läpikuultava katoavaisuus ja hauraus, joka jää tunteellisen aistin muistoihin - tai jättää aistiarven älyn ratkottavaksi. Runoissa toistuvia teemoja ovat luonto, ihmisyys ja liha. Nuo aiheet ovat puhutelleet monia lukijoita, mutta uskon että minun runoissani virkkeen pysähtyminen hetkeksi tiettyyn hetkeen ja mieltä askarruttavat kuvaelmat herättävät sanoista nauttivien lukijoiden mielenkiinnon.

LAITURILLAhöyryävän kuumaa termarikahviapaljaalla sokeripalalla huuliin makea karheuspikkuruisilla siivillään inisee hyttynen kimeän tiheäänlentää korvalehdellä keskellä päivääruokopilli hengittää veden alaista hedelmäävedenalaisesta elämästäkelluva kala on hukkunutveden pinta liplattaa lämpenevää kylmäähmiset kävelevät laiturin päällähautani yli tunnen selkäpiikivenkatkunlinnusta riippuu siltanotkuva ilmaenteileeauringon keveyttätikku sileässä kantapohjassatytöt merisuolalla, hohkakivellä juuri pesseetkärpänen häiritsee runoanisen mainitessa surisivat pilvetkin,päältäni poisjärven ympärysmitta on kantavakaukaisuudessa moottorisahan pauhuhiljaisemmin surisevat vain siivetpuu kaatuu katkuentikut sinkoavatsilmittömästituuli selailee runoja,opettelee lukemaan luonnostaan

Runot viilaavat silmään mykiö tyttöni kauneudesta - siloittelevat kasvojeni syviä uurteita hänelle. Kyynelneste on runon kosketus,sen lähde on minulle ylitsevuotavaa! Valkosulkakynäisen silmäteräni valuva muste - vain yksi kyynel tytöltäni kantaa kaikki maailman enkelit. Silmät laulavat elämästä, huuhtovat kalankuultavaa rakkautta - jossa tyhmyyden iloinen vapaus kultaa viisauden.

Vanhemmasta vanhimmaksi siitetty: syntynyt yhdentenä(toista hetkenä kolmatta) sisarustenparvessa; seitsemän sisaruksen keskimmäisestä, keskipäivän esikoisena sunnuntaina, kolmesta kuusisakaraisesta enkel*tähdestä aamutähtenä.

lentänyt halki menneisyydenkautta kohtuunkosketti vesirenkaita ilokseen,kunnioitti pyhää sunnuntailapsena:syntyi uudelleen --kokeilumielessä perätilassarunoillen jälleen tähän hetkeen. Täysvuorokautinen runoilija,aamuyöstä iltapäivään;74 tuntia:ainaisest' I' ikuisuuden luojalaineillansa Rami Laine

Sylisi avautui auringossaihan yksinsinut ihailen. Iltatähti vannoi palavan sateentaivaalle, ilman minuaolet kuollut. Kuinka veljekset, eivät valjasta, vihasta ota yhteen,ilman ukkosta ilman? He ottavat sydämet yksin, näistätaistelu on, luottamuksen arvoinen. Sinä, johon rakkaus, pukeutuu mallas kankaalle. Kesän ikuistan, sadetan.