Rauni Anita Martikainen

Hyvän mielen lastenrunokirjassa seikkailevat Hiuku-hiiri, Miuku-kissa jamuitakin eläimiä. Tarinassapyörähdetään Lontoossa, Pariisissa ja Kongossakin. Kirjassa on kuvataiteilija Mia Nikkilän naivistinen ja elämäniloinen kuvitus." Tuli kissallekylään koira. Iltasadun lukivat,nukahtivat lusikkaan."

Olisiko ihmistä ilman metsää? Olisiko tulevaisuutta? Metsämietteistä ammentava kokoelma pulpahtee aforistisesti ja etenee vuodenaikaisesti luonnon mukana. Huumorikin pilkahtelee. Mennyt ja tuleva lomittuvat nykyhetkeen. Kokoelmassa liikutaan monesti metsässä, mutta metsä on läsnä muulloinkin kuin siellä ollessa. "Leijun pihkapilvessä / allani iltapäivän neulaskirjoitus"

Motti-näytelmä sijoittuu 1970-80-luvun Suomeen. Anni käy koulussa ja tanssitunnilla, purkaa tuntojaan kirjoittamalla ja työskentelee äitinsä omistamassa Kahvio Muusissa. Keittiössä aherretaan - ja keskustellaan." Maalta tänne muutin tyttö kainalossa. Ostin kahvion. Hain ilmoituksella keittäjää. Tuon sain. Jossakin vaiheessa köksä laski eläkeikiä. Kymmenen vuotta meidän pitäisi vielä jaksaa seistä hellan edessä. Ettäs tiiät sano.""Se on tää elämä ku tää peruna. Toisissa kuorta nimeksikään, toiset paksukuorisia ja kestäviä. Toiset liian kauan olleet pimeässä, toisten laariin satanu liikaa. Ne pehmiää. Potut saattaa olla vihertäviä tai raakoja. Rupisia. Niitä on vaikea kuoria. Pitää kovertaa. Leikata. Siinä menee paljon perunaa hukkaan. Toisia tartte ku vähän rapsuttaa niin paljastuu pelkkää mustaa. Hajoavat käsiin. Eivät kelpaa jalostettavaksi. Keitettäväksi. Toisilla ei ole mitään itua, toisilla leikkaa heti. Kaikki eivät kuki. Kaikki eivät saa mukuloita. Jos ei ole siemenvoimaa. Tai löydy yhteensopivaa. Luonnolla on keinonsa, ihmisellä yrityksensä."

Absurdi ja raju näytelmä. Ihmiskeho, rakkauden kaipuu, työelämä. Aika jota elämme. Ihmisraasu raavittunasielustansa kaavittunaraaistuvassa elossatikka viimeisessä kelossaseinään päätä hakkaakun kodin onni lakkaasaa laardia alelaaristalohtua lähibaaristaruokajonosta laihaa kauhaankysymys ei jätä rauhaan:Missä kasvaa rakkautta? Missä kasvaa rakkautta? Rauni Anita Martikainen (s. 1964) on filosofian maisteri (1999) Tampereen yliopiston draamalta. Hänen esikoisrunokokoelmansa Maailmalaiset ilmestyi vuonna 2012 (ntamo). Aforistinen Puiden on omakustanne (BoD, 2018).

Puiden on minimalistinen aforismi- ja runoteos. BoDissa ei ole luokkaa aforismit, joten Puiden on runo-osiossa. Klikkaa kohtaa Arvostelut. TAIKElta sain apurahaa aforismikokoelmaan v. 2014. Esikoiskokoelmani Maailmalaiset julkaisi keväällä 2012 ntamo.

Kepeitä ja kipeitä, runsaita mutta muototietoisia ja kypsällä tavalla riehakkaita runoja, joiden asteikko ulottuu tankasta ja haikusta dadaan ja kansanlauluun.