Rauno Nieminen

Soiton synty - ääni alusta alkaenRauno Niemisen ja Jyrki Pölkin teos selvittää alkuun mitä on värähtely ja miten se syntyy. Edetään yläsävelsarjoihin, vireen käsitteeseen ja sen historiaan, soinnin sävyyn ja soitinten erilaisuuteen värähtelijöinä. Esimerkit on poimittu ilahduttavan monipuolisesti, vaikka pääpaino onkin kitarassa, jonka kohdalla sukelletaan myös sähkökitaran historiaan ja soittimen elektroniikan perusteisiin. SIsältääpä opus myös ohjeet soittimen mitoitukseen ja kielten ominaisuuksien laskemiseen. Kirja on mainio yleisteos ja antaa kelpo pohjaa soitinten kanssa touhuamiselle, olipa kyseessä muusikon, musiikinopettajan tai vaikkapa soitinrakentajan lähestymiskulma. Arvio: Lauri Paloposki, Riffi-lehti

Soitinrakentajien koulutus käynnistyi Ikaalisten Kotiteollisuuskoulussa syksyllä 1984. Tämä kirja kertoo valokuvien, artikkelien ja haastattelujen kautta suomalaisen ammatillisen soitinrakennuskoulutuksen 30-vuotisesta historiasta sekä kitaranrakennusalan kehitysvaiheista ja nykytilasta maassamme. Suomeen on syntynyt uusi kitaranrakentajien ammattikunta ja koulutus on antanut piristysruiskeen myös muiden soittimien rakennukselle. Vuosina 1985–2015 Suomeen on perustettu lähes 200 uutta soitinrakennusalan mikroyritystä.

Kolmen tutkijan yhteistyönä tämä kirja esittelee 1900-luvun alun karjalaisia kanteleensoittajia, heidän musiikkiaan ja soittimiaan. Anna-Liisa Tenhunen (FT) on kirjoittanut kanteleensoittajien henkilökuvat, Arja Kastinen (MuT) musiikkiosuuden ja Rauno Nieminen (Mut) soitintutkimuksen. Vaikka vahva musiikkikulttuurin muutos oli jo 1800-luvulla läpikäynyt miltei koko Suomen, karjalaiset kanteleensoittajat säilyttivät 1900-luvun alkuun saakka vanhakantaisen kanteleperinteensä yhdessä runolauluperinteen kanssa. Kyseessä oli muistinvaraisuuteen, perimätietoon, luovuuteen, muunteluun ja improvisaatioon pohjautuva musiikkikulttuuri, joka muodostui yksilöiden tekemistä, erilaisuudessaan kokonaisuutta täydentävistä valinnoista. Suomen museoiden kanteleet, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto ja erityisesti Armas Otto Väisäsen aineisto ovat toimineet tärkeänä tutkimuksen lähdemateriaalina. Tämä ainutlaatuinen kulttuuriperinne esitellään nyt sekä yksilöllisten soittimien että muusikoiden kautta.