Reijo Pitkäranta

Käytämme päivittäin sanoja, jotka juontavat juurensa antiikin kreikasta ja latinasta. Joitakin sanoista käytetään yhä niiden alkuperäisessä muodossa, kun taas toisten sanojen vanha merkitys on hämärtynyt tai piiloutunut kokonaan. Näihin kehityskulkuihin ovat vaikuttaneet moninaiset sattumukset ja inhimilliset tekijät. Nova fata verborum tarjoaa hauskaa ja kiinnostavaa tietoa kymmenien antiikista lähtöisin olevien sanojen alkuperästä ja vaiheista. Millaisia tarinoita kätkeytyy sanojen kappeli, mappi tai raparperi taakse? Ja mikä ihme on suprakrepidaari? Tutkimusmatkalla sanojen taustoihin selviää esimerkiksi, mitä tekemistä juristilla on keittojen ja kastikkeiden kanssa sekä mitä Carl von Linné kylvi Uppsalaan vuonna 1750. Nova fata verborum tarjoaa lukijalle oivalluksia ja yleissivistystä herkullisessa ja helposti lähestyttävässä muodossa. Lukuisia pikantteja yksityiskohtia sisältävästä teoksesta voi myös ammentaa aineksia omien puheiden ja kirjoitusten maustamiseen. Teos on uusi, laajennettu laitos Reijo Pitkärannan aiemmasta teoksesta Fata verborum (2020).

Käytämme jokapäiväisessä puheessamme sanoja, jotka ovat periytyneet antiikin kreikasta ja latinasta. Osa on käytössä yhä samassa muodossa, osan alkuperäinen merkitys on hämärtynyt tai sana itsessään on muuttunut tunnistamattomaksi. Sanojen kehityskulkuihin ovat vaikuttaneet inhimilliset tekijät ja sattumukset, mutta muutokset voivat liittyä myös historiallisiin tapahtumiin. Fata verborum tarjoaa hauskaa, mielenkiintoista ja paljolti ennen julkaisematonta tietoa 42 antiikista lähtöisin olevan sanan alkuperästä ja historiasta. Millaisia tarinoita liittyy esimerkiksi sanojen glamour, stetoskooppi, peruna tai galaksi taakse? Tutkimusmatkalla sanojen taustoihin selviää, millainen oli kaikkien aikojen ensimmäinen älyauto, kuka sen rakensi ja mitä tiedetään antiikin ajan #MeToo-liikkeestä. Samalla opitaan, mikä merkitys digitaalisuudella oli antiikin Rooman alkeiskoulussa ja kuinka korkealla on käytävä astronautin tittelin saamiseksi. Fata verborum tarjoaa lukijalle yleissivistystä ja oivalluksia nautittavassa ja helposti lähestyttävässä muodossa. Sen monia pikantteja yksityiskohtia sisältävistä luvuista voi myös ammentaa sopivia aineksia omien puheiden ja kirjoitusten maustamiseen. Reijo Pitkäranta, FT, on latinan kielen dosentti Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa sekä klassillisen filologian dosentti Åbo Akademissa.

Mitä tarkoittaa ”bene vixit, qui bene latuit”? Entä ”audiatur et altera pars”? Mitä mahtaa olla veronmaksaja tai pölynimuri latinaksi? Perusteellinen sanakirja käsittää noin 32 000 hakusanaa, joista 15 000 on latinaksi ja 17 000 suomeksi. Lisäksi siinä esitellään 1700 latinan verbin teemamuodot. Antiikin latinan lisäksi teoksessa on mukana myös keskiaikana ja uudella ajalla käyttöön tulleita ilmauksia sekä nykyajan termejä ja uudissanoja. Vaativaan käyttöön soveltuva sanakirja sisältää myös runsaasti latinankielisiä sanontoja ja lentäviä lauseita.

Lexicon neolatinum / Uuslatinan sanasto on kaksikielinen historiallinen sanakirja, jonka hakusanat on koottu Turun akatemiassa 1642-1828 julkaistuista yliopistollisista väitöskirjoista. Tämä on ensimmäinen latinan kielen glossaario, joka perustuu 1600-luvulla laadittujen tekstien lisäksi myös 1700-1800-luvuilla kirjoitettuun materiaaliin. Teokseen sisältyy yli 6 000 uuslatinan sanaa, joista noin 5 500 mainitaan latinan sanakirjassa nyt ensimmäisen kerran. Teos on suunnattu latinan kielen ja erityisesti uuslatinan leksikografian tutkijoille ja muille latinankielisen terminologian historiasta kiinnostuneille. Lisäksi sanakirja voi hyödyttää maamme 1600-1800-lukujen oppi- ja tiedehistorian tutkijoita. Tekijä on latinan kielen dosentti ja klassillisen filologian (klassisk filologi) dosentti.