Reijo Siipola

Kolme vuosituhatta sitten käytiin nykyisen Gazan alueella kaksi taistelua. Toisessa niistä tapahtui korvaamattoman valtiollis-uskonnollisen symbolin kaappaus. Kaapatun esineen ympäristössä ilmenneet oudot tapahtumat ja väestöä kohdanneet vitsaukset johtivat lopulta päätökseen palauttaa esine omistajilleen. Tuo seitsemän kuukauden episodi liiton symbolin vaiheista liittoon kuulumattomien hallussa vertautuu myöhempiin tapauksiin, joissa Uuden liiton symboleille on käynyt samoin. Voimme sen valossa havaita jotain vastaavaa tapahtuvan nykyisinkin.

Kun kulkuri takavuosina poikkesi ruokakauppaan ja pyysi saada viidelläkymmenellä pennillä roiskeita, hän sai makkaraa määrä mitoin leikattaessa ylijääneitä pätkiä eri makkaroista. Myöskään ajatuksen roiskeita ei voi valita. Kutsumatta ne tulevat eri pituisina, monen makuisina. Ajatus, jota en valinnut voi vihastuttaa, häiritä, vastata kysymykseen, herättää ajattelemaan.

Monet katsovat opin ihmisen aiheuttamasta lähestyvästä ilmastokatastrofista (Ilmasto-oppi) edustavan tiedettä. Käsillä olevassa kirjoituksessa pyritään aluksi arvioimaan klassisen tieteenfilosofian valossa, onko valtioiden edustajista koottu poliittinen elin yhtä kuin tiedeyhteisö, ja onko sen valitsemista teorioista ja tutkimuksista koostuva Ilmasto-oppi tiedettä. Tämän jälkeen Ilmasto-oppia tarkastellaan joukkoliikkeenä joukkopsykologian kannalta. Huomiota kiinnitetään myös pelottelulle altistaviin ihmiselle luontaisiin psykologisiin tekijöihin: potentiaaliseen nimettömään pelkoon, syyllisyyteen ja ahdistukseen. Kirja on vertaisarvioimaton.