Reijo Vuorinen

Nimitys ”Stalinin lohikäärme” symboloi Neuvostoliiton pahamaineista vankileirijärjestelmää, gulagia. Kirja sai alkunsa kirjailijan tutkittua sukulaistensa kohtaloita 1930-luvun Neuvostoliitossa. Sytykkeen kirjoittamiseen antoi kirjailijan sedän 1960-luvulla tekemät muistiinpanot hänen viisi vuotta kestäneestä loikkaus- ja pakkotyöretkestään, ja mukaan tulivat myös kolmen muun sedän, kahden tädin sekä monien samoissa vankiloissa ja työleireillä kärsineiden kohtalotovereiden tarinat. Kirjassa kerrotut kohtalot ovat rankkoja: kaksi sukulaisista teloitettiin Sandarmohin metsässä vuonna 1937, yksi kuoli Tšeljabinskin keskitysleirillä. Jotkut sentään pääsivät pakoon. Stalinin puhdistuksissa menehtyi lopulta 10 000-15 000 suomalaista. Entiset gulagin vangit ja Stalinin sorron kokeneet kuvaavat arkistoja elävämmin, mitä heille tapahtui. Stalinin lohikäärme ei ole kuollut. Se elää edelleen, nyt Ukrainassa.

Satakunnan Huittisiin ilmestyy täysin yllättäen erikoinen mies. Hän kertoo nimekseen Jeesus. Paikalliset poliisit ja maahanmuuttoviranomaiset epäilevät vahvasti miehen selityksiä taustoistaan varsinkin, kun miehellä ei ole mitään asiakirjoja, joilla todistaa henkilöllisyytensä. Alkaa kehkeytyä erikoinen tapahtumasarja. Jeesus ystävystyy Porin SPR:n Liinaharjan vastaanottokeskuksessa syyrialaisen Musa Husseinin, pakolainen hänkin ja kristinuskoon kääntynyt. Musasta tulee Jeesukselle eräänlainen opas modernissa maanpäällisessä elämässä sopeutumisessa. Tosin median mahti on niin vahva, että kumpikaan ei pysty hallitsemaan kummallista julkisuuden ja uskomisen kierrettä. Lopulta Jeesus joutuu tekemään omat johtopäätöksensä.

Harmaa kapina on Suomen vanhuspalvelun ongelmiin perustuva satiirinen tarina Lahdelman palvelutalon elämästä. Pieni sotaveteraanien ryhmä suivaantuu huonoihin oloihin. Ryhmää johtaa entinen kaukopartioluutnantti Kelohonka, joka organisoi ensin hoivarobottien tuhoamisen, nälkälakon ja lopuksi palvelutalon valtauksen. Huumorin keinoin tuodaan esille, ettei vanhusten olojen parantaminen ole välttämättä kiinni hoitajamitoitusten desimaalien kymmenyksistä, eikä liioin vanhushuoltoon käytetyistä määrärahoista, vaan kaikki ongelmat johtuvat loppujen lopuksi hoivatyön osapuolten asenteista ja arvovalinnoista. Ratkaisevaa ei ole se tuottaako palvelut yksityinen vai julkinen sektori. "Olen toiminut vanhusten ja kehitysvammaisten asumispalveluita tarjoavassa yhdistyksessä lähes kolme vuosikymmentä. Siten ympäristö ja ihmiset, joista kirjoitan, ovat minulle tuttuja", Vuorinen sanoo. Harmaa kapina on Reijo Vuorisen kolmas kirja.

Hilpeä ja koskettava satiiri kullankaivajista. Oikeus määrää kunnanjohtaja Jeremias Jerkun mielentilatutkimukseen. Jeremias pakenee tuomiota Saariselälle Lappiin ja piileskelee korsussa koko talven kissansa kanssa. Hän esiintyy Lapissa tekaistulla nimellä Mooses Söpö. Jeremias ratkaisee kullankaivajia aina askarruttaneen ongelman, miten kullan kaivaminen onnistuu myös talvella. Hän tutustuu Saariselän alueen kullankaivajiin ja muihin etelästä paenneisiin outoihin veijareihin. Jeremiaalla on Lapissa onni myötä, mutta kääntyykö onni tragediaksi vai trgedia lopulta onneksi? Vuonna 2017 ilmestynyt Reijo Vuorisen esikoisromaani Lymyilevä kunnanjohtaja on saanut kutkuttavan humoristisen jatkokertomuksen.

Reijo Vuorisen toimittama kirja ei ole sotakuvaus, vaan tarina rakkaudesta, ikävästä, puutteellisista oloista ja lujasta uskosta tulevaisuuteen ja samalla Suomen karjalaisten tarina, missä vuosisatoja samoilla paikkakunnilla eläneet karjalaiset suvut ja perheet hajosivat lopulta ympäri Suomea. Kirja on Karjalan Impilahdelta kotoisin olevien nuorten Martin ja Mirjan talvi-, jatko- ja Lapin sodan aikaisista kirjeistä koostuva teos. Nykypäiviin säilyneitä kirjeitä oli 1088 kpl ja postikortteja yli 100 kpl. Kirjaan valikoitui 327 kirjettä. Ensimmäinen kirje on kirjoitettu 5.12.1937 eli noin kaksi vuotta ennen talvisodan syttymistä ja viimeinen 6.11.1945, noin vuosi jatkosodan päättymisen ja puoli vuotta Lapin sodan päättymisen jälkeen. Sota erotti juuri kihloihin menneet nuoret, eikä sotien päättyminenkään tuonut helpotusta elämään. Kirja on laajin Suomen sota-ajan kirjeistä tehty kokonaisuus niin ajallisesti kuin säilyneiden kirjeiden määrän suhteen. Kirja on sotien aikaisen karun arkielämän realistinen ja vaikuttava kuvaus.

Muurolan kunnassa tapahtuu. Kunnanjohtaja ja kunnanhallituksen puheenjohtaja tilaavat lahjuksien toivossa ylimitoitetun miljoonarakennuksen sotaveteraanien käyttöön. Halukkaita asukkaita ei tiloihin saada joten kunnanjohtaja määrää vanhukset pakkosiirrettäväksi kirkonkylän vanhainkodista erämaahan rakennettuihin tiloihin. Rakennushanke ei kestä päivänvaloa ja kunnanherrat joutuvat leivättömän pöydän ääreen ja kunta ajautuu taloudelliseen ahdinkoon. Kunnanjohtaja Jeremias Jerkku pakenee lain kouraa ja piiloutuu kotitaloonsa Tuupovaaran. Jerkun mielenterveys järkkyy ja Jerkku kehittää piilossaan pääministeri Juha Sipilän kakkarasta uuden version, millä hän uskoo pystyvänsä ratkaisemaan minkä tahansa kunnan talousongelmat minuutissa. Kakkarabisnes kukoistaa kunnes mustat pilvet nousevat Tuupovaaran taivaalle. Humoristinen kertomus pienen kunnan narsistisesta johtajasta, korruptiosta ja johtajakultista.