Riikka Pelo

Mikä sitten on tämän kirjan idea? Yksinkertaisesti sanottuna se on kuvitus toisinpäin. Sen sijaan, että teksti toimisi kuvan alullepanijana ja inspiraationa kuten yleensä, tässä kirjassa tekstin inspiraationa ovat olleet nimenomaan kuvat. Ei varmasti mikään uusi idea sekään, mutta mielestäni kirjan arvoinen. Kuvina kirjassa toimivat luonnollisesti minun kollaasi- ja sekatekniikkatyöni. Niistä inspiroituneet tekstintekijät olemme valinneet yhdessä Mikko Rimmisen kanssa, joka on myös toimittanut kirjan.

Finlandia-voittaja 2013 Jokapäiväinen elämämme on kertomus ainutlaatuisesta runoilijasta Marina Tsvetajevasta ja hänen tyttärestään Aljasta ja heidän yrityksestään saada yhteys toisiinsa. Samaan aikaan kun Alja raataa pakkotyöleirillä Komissa, Marina on evakuoituna tuhansien kilometrien päähän Jelabugaan. Salainen poliisi kiristää molempia luopumaan siitä, mikä pitäisi heidät yhä ihmisinä. Päivän aikana kummankin on tehtävä päätös, kuinka jatkaa elämää. Risteyskohdassa Aljan ja Marinan muistikuvat erosta ja irtaantumisesta lomittuvat toisiinsa. Kun Alja oli lapsi, ja perhe asui maanpaossa, äiti ja tytär koettivat kirjoittaa yhdessä kirjaa, joka kertoisi heidän selviytymisestään vallankumouksesta. Työ keskeytyi eikä Marina ole osannut antaa sitä anteeksi. Aljan kiihkeä omistautuminen uuden Neuvostoliiton rakentamiseen katkaisee välit uudestaan, kun koko perhe on jälleen palannut kotiin Moskovaan. Marina Tsvetajevan elämänehtona on kirjoittaa runoutta, joka ylittää mahdottoman ja järkyttävän todellisuuden. Vaihtoehtona sille on kuolema. Alja puolestaan haluaa pitää perheensä yhdessä ja äitinsä elämässä kiinni. Se ajaa yhä Aljaa, kun hän ryhtyy jatkamaan keskenjäänyttä kirjaa - mutta nyt omalla äänellään. Jokapäiväinen elämämme on kiihkeä ja järkyttävän kaunis kuvaus ihmisyydestä, epätoivosta, rakkaudesta, petoksesta ja kirjoittamisesta. Se on unohtumaton kuvaus perheestä, joka on sisäisesti säröytynyt mutta säilyttää yhteytensä, kun Stalinin ajan terrori koettaa sen tuhota.

Teos on monipuolinen katsaus Grossen taiteeseen sekä samannimiseen näyttelyyn, joka oli HAMissa 23.1.2022 asti. Kirja sisältää kolme asiantuntevaa esseetä ja runsaasti värikästä kuvitusta.

Aura, Ellen, Alan. Yksi teini-ikäinen, joka täydellisellä aurinkolomalla joutuu todistamaan unelmamiehen raakuuden. Teini-ikäisen äiti, joka valvoo tyttärensä vierellä sairaalassa tämän vaivuttua täyteen sanattomuuteen. Piileskelevä paperiton, joka elää tuntemattomien ihmisten hyväntahtoisuuden varassa. Riikka Pelon romaani Kaikki elävä ammentaa niin myyteistä, ruumiin paljaasta kielestä kuin nyky-yhteiskunnan ulos sulkevasta voimasta. Pelolla on ainutlaatuinen taito etsiä ja löytää ääni sille ihmisyydelle, joka ei ole uhrattavissa. Miten näkyä, jos on näkymätön, miten puhua, jos on mykkä? Kuinka puhuvat toisilleen Aura ja pakkopalautusprosessiin joutuva Alan, joka päätyy tekemään äänettömyydestään karmaisevan totta? Kaikessa vavahduttavuudessaan ja hädänalaisuudessaan romaani avautuu myös uudelle. Toisenlainen yhteisö on mahdollinen, toisenlainen kieli. Kaikki elävä on suuri teos ihmisen arvosta.

Koskettavin kääntein lapsenuskosta. Taivaankantaja kertoo uskovaisuudesta, joka tiukkarajaisena pakottaa pienen Vendlan pakenemaan omaan maailmaansa, etsimään omia sanojansa. Tuomiopäivän tuloa odottava Mirjami kasvattaa Jumalan sanan ja Siionin laulujen voimalla tyttärentytärtään Vendlaa syrjäisellä tilalla Etelä-Suomessa 60-luvun lopulla. Vendla oppii, että on nimiä, joita ei saa lausua, ja lauluja, joita ei saa laulaa. Tarinaa kuljetetaan Vendlan sanoin, joiden avulla tyttö pakenee tiukan uskon synkkyyttä: On Isotie, Maitojoki, Sudenkoski, Toisenpuolen metsä ja Kaksoisvirtojenmaa sekä uskovien asuttama Kylä. Etäämmällä on tietysti Taivas, jonne Mirjami, Maammo, ikävöi ja Luvattu maa, jossa on sota, sekä kuvitelmissa Hameidenmaa maagisina maamerkkeinään kylästä pois ajetun teiniäidin Pietan mekot ja kengät. Suuren seurapäivän aamuna Vendlalle selviää, että hän kantaa äitinsä Pietan ja vielä Maammonkin syntien leimaa. Vendla on päättänyt olla puhumatta muille kuin Maammolle ja eläimilleen. Yllättäen kulmille ilmestyvä Ihmisenpoika onnistuu rikkomaan hiljaisuuden ja saa tytön uskomaan sanojensa voimaan. Hiljaisuudesta siinnyt tahdonvoima tekee pikkutytöstä noidan kaltaisen. Seurojen aikana kolme lasta katoaa Maitojoen rantaan. Pitkän kesäyön aikana Maitojokea naaraavat kyläläiset, niin uskovaiset kuin kadotuksen tielle suistuneetkin, joutuvat punnitsemaan uhrauksiaan sekä uskoaan Jumalaan – ja toisiinsa.