Riitta Komppa

Runon portti on raollaan nykyhetkest menneeseen ja tulevaan, todellisuudesta uneen ja fantasiaan, havainnosta mielensis iseen, pimeydest valoon. 'onko se enemm n kivi vai puu vaiko el imen tassun painallus mustikanvarvuilla, muuttolinnun siipiv li, l hteensilm n syvyys, ei annettu karttaa, ei koordinaatteja, ei merkitty reitti valkeilla kivill '

N en unia, jotka voisivat olla totta, kerron tarinoita, jotka voisivat olla unta. 'Talveksi kirjotaan unille peitto syksyn ateljeen uusia kuvioita hallan puhallus ruovikossa lehtien v rikk t hyv stit, ja miten vaipuva aurinko taikookaan kultaa haapojen lehv st viittaan.'

Olin valinnut nipun runojani, mutta punaista lankaa ei löytynyt. Oli vain erivärisiä pätkiä. Onnistuin solmimaan ne kolmeksi kirjavaksi keräksi. Ensimmäistä värittävät ajatukset ja tuntemukset nykyisyydestä ja välähdykset menneestä. Toisesta kiertyy esiin pieniä tarinoita. Kolmannen mukana kuljen luonnossa tammikuusta vuoden loppuun.