Riitta Konttinen

Kun Helene Schjerfbeck vanhoilla päivillään asuiTammisaaressa, hänen luokseen poikkesi toisinaan taiteilijaystävä Venny Soldan-Brofeldt. Venny oli matkalla Tvärminnessä sijaitsevaan kesäpaikkaansa Toskaan. Erään käynnin jälkeen Helene kirjoitti toiselle ystävälle ajattelevansa Vennyn kesäelämää - pientä ateljeemökkiä, jossa saattoi kaikessa rauhassa piirtää, maalata, lukea mitä huvitti tai vaikka vain maata ja kuunnella tuulen huminaa. ”Kunpa saisin hänen elämänsä”, hän toivoi.” Kun aloin ajatella näitä kahta taiteilijaa, joista molemmista olen aikaisemmin tehnyt monografian ja jotka arvelin tuntevani perin pohjin, tajusin, että heidän tarinoidensa kautta pystyisin katsomaan vielä paljon syvemmälle koko heidän sukupolvensa naisten elämään ja mahdollisuuksiin taiteilijoina”, kirjoittaa Riitta Konttinen. Helenen ja Vennyn elämäntarinat ovat kuin kaksi rinnakkaista lankaa, jotka tietyissä kohdissa kulkevat ristiin toistensa kanssa. Ystävyys ei ollut läheisintä laatua, mutta se alkoi jo lastenkutsuista ja jatkui heidän elämänsä loppuun asti. Heidän elämässään oli paljon yhteisiä kokemuksia, mutta monet valinnoista ja ratkaisuista olivat erilaisia. Näennäisesti selkein ero oli suhde avioliittoon: Helene ei mennyt koskaan naimisiin kun taas Venny solmi avioliiton kansalliskirjailija Juhani Ahon kanssa.

Kaikki tuntevat Anni Swanin (1875-1958), usean sukupolven rakastaman satukuningattaren ja lasten- ja nuortenkirjailijan, jonka teosten myynti ylsi miljoonaan kirjaan. Mutta tiedetäänkö hänen elämästään mitään? Tarinankertojassa etsitään luovaa, rohkeaa, voimakkaasti tuntevaa ja omilla aivoillaan ajattelevaa Anni Swania hänen kirjeenvaihtonsa, teostensa ja kaiken hänestä kirjoitetun takaa. Sieltä löytyy monivaiheisen, ajoittain kiihkeän elämän elänyt kirjailija, joka onnistui siinä missä monet hänen sukupolvensa naiset epäonnistuivat. Anni Swan löysi tien ulos aikansa naisille suodusta ahtaasta tilasta. Hän halusi omillaan toimeen tulevaksi ja omaa elämäänsä hallitsevaksi ihmiseksi. Monien epäilysten jälkeen hän pystyi myös yhdistämään luovan työn ja avioliiton. Hän oli ”metsän tyttö”, jonka vahva, elämyksellinen suhde luontoon sulautui osaksi hänen satujaan ja tarinoitaan. Anni Swan kirjoitti ylioppilaaksi, mikä oli 1800-luvun lopun tytölle tavatonta. Yliopistovuosina vilkkaalla ja viehättävällä Annilla oli lukuisia ihailijoita, kuten Eino Leino ja Otto Manninen, joiden runoissa hän Oton sanoin ”väikkyi luo ja väikkyi pois”. Avioliitto epäilytti Annia, mutta vuosien seurustelun jälkeen runoilija Otto Mannisesta tuli hänen elämänkumppaninsa, kolmen poikansa isä ja tukijansa kirjailijan tiellä. Avioitumisesta huolimatta Anni Swan pystyi jatkamaan kirjallista uraansa ja eli pitkän elämän, joka pääosin oli onnellinen, vaikka siihen sisältyi myös suruja - katkerimpana keskimmäisen pojan menehtyminen. Annin sukulaispiiri laajeni Järnefelteihin ja Sibeliuksiin, kun Annin vanhempi sisar Saimi avioitui taidemaalari Eero Järnefeltin ja nuorempi sisar Nelma Jean Sibeliuksen veljen Christian Sibeliuksen kanssa. Kirjailijana Anni Swanilla oli tunnistettava oma ääni, ja sekä saduista että nuorisokertomuksista on löydetty paljon hänen persoonansa ja elämäänsä liittyvää: tuttuja nimiä, paikkoja ja ihmistyyppejä.

Millaista oli suomalaisten taiteilijapariskuntien elämä 1900-luvun alussa? Teoksessa kurkistetaan kahdeksan suomalaisen taiteilijaparin elämään, ja kuvataan millaisia unelmia ja arkipäiviä oli taiteilijoilla, jotka avioituivat keskenään, perustivat perheen ja yrittivät laman keskellä harjoittaa ammattiaan. Teos nostaa esille varsinkin naistaiteilijoiden osuutta varhaisessa modernismissa. Teoksen taiteilijapareja ovat mm. Signe Hammarsten-Jansson ja Viktor Jansson, Eva Bremer ja Eemu Myntti sekä Lyyli ja Matti Visanti. Riitta Konttinen on taidehistorian emeritaprofessori Helsingin yliopistossa. Hän on saanut useita palkintoja työstään tietokirjailijana ja taidehistorian popularisoijana.

Monet 1900-luvun alkupuolen naistaiteilijat toimivat taidemaailman rajoilla saamatta suurempaa huomiota osakseen. Näiden taidehistorian "outsidereiden" joukosta löytyy monia kiinnostavia ja omalaatuisia tekijöitä. Täältä tullaan! nostaa Helene Schjerfbeckin, Ellen Thesleffin, Ester Heleniuksen, Sigrid Schaumanin ja Greta Hällfors-Sipilän ohella esiin muun muassa akvarellisti Olga Forslundin, Tulenkantajien harvalukuiseen kuvataiteilijajoukkoon kuuluneen Sylvi Kunnaksen, puupiirtäjänä ensisijaisen elämäntyönsä tehneen Ina Collianderin, taiteilijamiehensä varjoon jääneen Eva Törnwall-Collinin, vahvat ekspressionistit Meri Genetzin, Gunvor Grönvikin ja Elga Sesemannin, naisten sotaponnistuksia toisen maailmansodan aikana poikkeuksellisesti kuvanneen taidegraafikko Helmi Kuusen, kesken uransa pommituksessa kuolleen Aino von Boehmin ja sisäistyneitä omakuvia maalanneen Eva Cederströmin. Kirjassa tarkastellaan olosuhteita, joissa nämä naistaiteilijat toimivat: heidän suhdettaan opettajiin, opiskelutovereihin, ateljeetyöskentelyyn, taidekritiikkiin, suurten toiveiden Pariisiin, uusiin taideaatteisiin, sotaan ja jälleenrakennukseen, urbaaniin elämäntapaan, pakopaikkoihin kuten uskontoon, avioliittoon, perheen ja naisen asemaan. Vahvasti maskuliinisen maailman käsitteistöön ilmestyi vapautunut "uusi nainen" lyhyine hameineen ja hiuksineen, poikamainen "jatsityttö", jota vanhat tavat ja moraali eivät enää sitoneet. Kaikki tämä näkyi suomalaistennaistaiteilijoiden elämässä ja tuotannossa ajanjaksolla, joka alkaa 1900-luvun alussa ja päättyy toisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin.

Serie med böcker om finlandssvenska modernister (svenska-finska) har fått en ny volym. Boken är tidernas första breda presentation av Eva Törnwall-Collins (1896-1982) konst och liv. Suomenruotsalaisia modernistitaiteilijoita esittelevä kaksikielinen (ruotsi-suomi) kirjasarja on saanut uuden osan. Käsillä oleva teos on kaikkien aikojen ensimmäinen laajamittainen katsaus Eva Törnwall-Collinin (1896-1982) taiteeseen ja elämään.

Elämänvirrassa-kaksoiselämäkerta kertoo 1900 luvun varhaisiin modernisteihin ja samalla boheemiin taiteilijasukupolveen kuuluvasta taiteilijaparista Alvar ja Ragni Cawénista ja heidän lähipiiristään. Alvar (1886–1935) ja Ragni (1891–1981) solmivat avioliiton vuonna 1924. Avioliittoa kesti vain yksitoista vuotta, se päättyi äkillisestiAlvar Cawénin saamaan sydänkohtaukseen. Ragni Cawén, joka oli lopettanut taiteellisen työnsä naimisiin mentyään koska halusi antaa kaikkensa miehelleen ja heidän pojalleen Matille, teki seuraavina vuosina suuren työn järjestäessään miehensä muistonäyttelyitä ja luetteloidessaan tämän teoksia. Myöhemmin hän palasi maalaamisen pariin ja teki pitkän ja tuotteliaan taiteilijanuran. Cawénien läheisimpiä ystäviä olivat taiteilijaparit Marcus Collin ja Eva Törnwall-Collin sekä Viktor Jansson ja Signe Hammarsten- Jansson. Taiteilijatoverit kokoontuivat mielellään Cawénien vinokattoiseen ullakkoateljeehen, joka oli Alvarin ja Ragnin yhteinen luomus taideteoksineen, itse suunniteltuine ja vanhoine talonpoikaisine huonekaluineen ja Ragnin kutomine tekstiileineen. Vaikka Cawénien yhteinen taival jäi lyhyeksi, se on tärkeä osa maailmansotien välistä taidehistoriaamme. Keskeisen osan kirjassa saa sen vuoksi heidän elämänpiirinsä taiteilijatovereineen. Alvar Cawénin merkitys taiteilijana ja opettajana Taideyhdistyksen piirustuskoulussa oli suuri. Hän opiskeli useita vuosia Ranskassa ja oli yksi ensimmäisistä kubisteista Suomessa. Tärkeintä hänen taiteessaan oli kuitenkin aiheen herättämä tunne; monille maalauksille on ominaista miltei pakahduttava ymmärrys ihmisen pohjimmaisesta surumielisyydestä. Aikalaiskriitikot yrittivät tehdä Ragni Cawénista miehensä kopiota, mutta Ragnista kehittyi täysin omanlainen taiteilijapersoonallisuus. Alvar oli vakava, hillitty ja ankara tutkija, Ragni taas rehevä värien ja siveltimien käyttäjä. Yhteistä molemmille oli kuitenkin se, että kumpikaan ei innostunut abstraktista taiteesta, vaan esittävä aihe oli heille aina tärkeä.

Kirjan tekstiosan kirjoittajat ovat taidehistorioitsija ja Kansallismuseon näyttelypäällikkö Minerva Keltanen, taidehistorian professori emerita Riitta Konttinen, FM, Tampereen taidemuseon näyttelypäällikkö Tapani Pennanen, taidehistorioitsija Anne-Maria Pennonen, taidehistorioitsija, Ateneumin taidemuseon apulaismuseonjohtaja emerita Helmiriitta Sariola, taidehistorioitsija FT, WSOY:n kirjallisuussäätiön taidekokoelmavastaava Hannele Selkokari ja FT, taidehistorian dosentti Ulla Vihanta. Nämä asiantuntijoiden kirjoittamat artikkelit luovat mielenkiintoisia näkökulmia kokoelman taiteilijoihin ja kokoelman teoksiin. Kirja on runsaasti kuvitettu, sisältäen 74 kuvasivua. Teosvärikuvia täydentävät 1940-luvun lopulla Emil Aaltosen kodista Pyynikinlinnasta otetut mustavalkoiset interiöörikuvat. Julkaisu on lankasidottu, kovat, puoliranskalaiset kannet, joissa soft-touch laminointi Julkaisun graafinen suunnittelu: arkkitehti Hannele Grönlund Kirjapaino: Lönnberg Print & Promo, 2014