Riitta Seppänen-Järvelä

Monimenetelmällisellä tutkimuksella tarkoitetaan sekä laadullisten että määrällisten aineistojen ja menetelmien yhdistämistä samaan tutkimustyöhön. Monimenetelmällisyys on hyvä valinta tutkittaessa moniulotteisia ilmiöitä. Tällöin lisäarvo syntyy keskenään erilaisten näkökulmien ja aineistojen systemaattisesta mutta luovasta yhdistämisestä. Monimenetelmällinen tutkimus auttaa tunnistamaan tällaisen tutkimusotteen potentiaalin ja inspiroi hyödyntämään sitä mahdollisimman hedelmällisesti. Se myös analysoi konkreettisesti tutkimustyön eri vaiheita. Teoksen ytimessä on integroiva tutkimusprosessi, jossa toteutuu innovatiivinen ja rohkea aineistojen yhdistäminen sekä niiden välinen aito vuoropuhelu. Kattavasti monimenetelmällisen tutkimuksen perusteita luotaava teos on suunniteltu niin, että se hyödyttää sekä opinnäytetyötään tekeviä opiskelijoita ja aloittelevia tutkijoita että jo pidempään tutkijana toimineita ja ryhmässä työskenteleviä. Se auttaa myös analysoimaan ja arvioimaan muita monimenetelmällisiä tutkimuksia. Teos soveltuu muun muassa sosiaali-, terveys- ja kasvatustieteisiin sekä psykologian ja kauppatieteiden aloille.

Kelassa on järjestetty 16-29-vuotiaille nuorille matalan kynnyksen ammatillista kuntoutusta, jonka myöntöehdoissa poikkeuksellisesti ei edellytetä lääkärinlausuntoa. Uudenlainen tapa hakea kuntoutusta herättää kysymyksiä: miten asiakkaan toimintakyky arvioidaan, kun tarvittavat tiedot kerätään pääosin asiakasta haastattelemalla? Minkälaista harkintaa tällainen päätöksenteko edellyttää? Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin näitä kysymyksiä NUOTTI-valmennuksen ratkaisutyön näkökulmasta. Aineistona käytettiin etuuskäsittelijöille osoitettua kyselyä ja haastatteluita. Tuloksissa korostui NUOTTI-valmennusta hakevien nuorten tilanteiden moninaisuus ja sen myötä palvelun tarkoituksenmukaisuuden arviointi. Etuuskäsittelijöiden lisääntynyt harkintavalta edellytti heiltä kykyä tunnistaa nuoren yksilöllinen tuen tarve ja myös löytää keinot vastata siihen NUOTTI-valmennuksen avulla.

Sosiaalialan johtamisen keskeinen tehtävä on voimavarojen johtaminen. Tähän sisältyvät niin henkilöstö, osaaminen ja raha kuin sosiaaliset, fyysiset ja kulttuuriset rakenteetkin - ja lisäksi asiakkaat, päättäjät ja palveluiden rahoittajat. Monialaisuus näkyy sosiaalialan johtamisen toimintaympäristössä, työyhteisöissä ja itse toiminnassa. Johtamiseen vaikuttavat sekä klassiset lainalaisuudet ja teoreettiset selitykset että heikommat signaalit ja vaatimus nopeista ratkaisuista. Sosiaalialan johtamisen kohteena on ihminen palvelujen tarvitsijana, mutta toimintaan vaikuttavat monet talouden ja politiikan reunaehdot. Teoksessa pohditaan myös kriittisesti sosiaalialan johtamisen väistyviä ja tulossa olevia suuntia. Esille nostetaan hybridijohtamisen idea sosiaalialan johtamisen mahdollisuutena.